Hanna.
(† Syysk. 13 p. 1873.)
Kirjoittanut Minna Krohn


Hanna oli sievä keijukainen,
Äidin ilo, kodon kirkas tähti,
Mutta lyhyt oli onnen päivä,
Sillä täältä varhain pois hän lähti.
Miks’ niin pian leivon laulu lakkaa?
Miksi hiljainen on puron juoksu?
Miks’ ei aamun rusko kauvan kestä?
Miks’ on haihtuvainen ruusun tuoksu?
Vastaus on meidän povessamme,
Kuiskaa lohdutusta suloisesti:
«Mitä täällä onpi katoovaista,
Siellä pysyy ijankaikkisesti.»


Lähde: Pääskysen Liverryksiä Lapsille. 1883. Helsinki.