Hanki peittää...

Hanki peittää... Kirjoittanut Oskar Uotila

Hanki peittää vainioita

Kautta kaiken Suomenmaan;

Maanmies silmäilevi noita

Tulev’ aika aatteissaan.

Vielä irjuu idän viima,

Kiteet kilvan heloittaa;

Vaan kun koht’on kesän tiima,

Hyy hänt’ei voi peloittaa.

Oras, noussut hangen alta,

Pian putkeen puhkeaa,

Korsi kohta kukkimalta

Tekee terää uhkeaa.

---

Opin orasmaatkin peittää

Saattaa takatalven ies,

Silt’ ei toivoaan saa heittää

Totuudenkaan toukomies.

Sama vaka kansa suojaa

Valistuksen vainion,

Luottain rukoellen Luojaa

Suomaan ajan mainion,

Ajan, jolloin voittaa valo,

Lauhtuu itä, sulaa jäät,

Jolloin hengentyökin jalo

Tuottaa täydet tähkäpäät.

Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.