Hanki peittää...

Kirjoittanut Oskar Uotila


Hanki peittää vainioita
Kautta kaiken Suomenmaan;
Maanmies silmäilevi noita
Tulev’ aika aatteissaan.
Vielä irjuu idän viima,
Kiteet kilvan heloittaa;
Vaan kun koht’on kesän tiima,
Hyy hänt’ei voi peloittaa.
Oras, noussut hangen alta,
Pian putkeen puhkeaa,
Korsi kohta kukkimalta
Tekee terää uhkeaa.

Opin orasmaatkin peittää
Saattaa takatalven ies,
Silt’ ei toivoaan saa heittää
Totuudenkaan toukomies.
Sama vaka kansa suojaa
Valistuksen vainion,
Luottain rukoellen Luojaa
Suomaan ajan mainion,
Ajan, jolloin voittaa valo,
Lauhtuu itä, sulaa jäät,
Jolloin hengentyökin jalo
Tuottaa täydet tähkäpäät.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.