Haltiattaret

Haltiattaret.

Kirjoittanut Katri Vala


Punaharsoinen haltiatar sanoi:
»Kauneinta ovat pilvet,
kun ne vyöryvät taivaalla
kuin suunnaton lammasmeri
tai kiitävät repaleisina
huutaen ja ojennetuin siivin
kuin harmaat jättiläislinnut.
Ja ukkospilvi – miten ihana se on!
Pimenee, metsän takaa nousee
kuin suuren jumalan sinimusta pää
ja alkaa salamoida ja jyristä.
Ja tyyninä iltoina taivaanrannalla
uivat pilvet ruskossa
kuin punaiset lumpeet
kultaisen meren rannalla.
Voi tuntea niiden tuoksun.»
Keltaharsoinen haltiatar sanoi:
»Kauneinta ovat kukat ja perhoset.
Jos on kyllin pieni,
voi kiivetä kellokukkain teriin.
Miten kuultavan sinistä ilma niissä on,
kun aurinko paistaa!
On ihme, ettei kuole autuudesta
kylpiessään kultaisessa pölyssä
raukein, onnellisin jäsenin.
Ja perhoset!
Luuletteko, että enkelit ovat niitä kauniimpia!»
Hän oli kovin pieni ja lapsellinen.
Siniharsoinen haltiatar sanoi:
»Kauneinta on lähde,
jonka pohjalla on valkoista hiekkaa
ja puita niin lähellä reunaa,
että vesi on aivan vihreää
siellä täällä kultainen täplä.»
Vihreäharsoinen haltiatar sanoi:
»Kauneinta on suo.
Sitä ei voi selittää.
Liukukaa kerran veneessä
mustaa suojokea,
kun taivas on himmeän sininen,
ja kuu paistaa,
ja suosta nousee usvaa
ja väkevän pursun lemua!»


Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.