Hallituksen esitys Suomen Eduskunnalle, joka koskee uutta lakia sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä

1919 vuoden valtiopäivät N:o 3.


Hallituksen esitys Suomen Eduskunnalle,
joka koskee uutta lakia sotatuomioistuimista
ja oikeudenkäynnistä niissä.


Heinäkuun 16 päivänä 1886 annettu Suomen sotaväen rikoslaki sisältää ei ainoastaan voimassa olevat säännökset sotilaiden rikoksista ja rangaistuksista, vaan myöskin määräykset oikeudenkäyntijärjestyksestä sotilaallisissa rikosasioissa. Niistä syistä, jotka on esiintuotu sen Eduskunnalle äskettäin annetun esityksen johdannossa, joka koskee uutta sotaväen rikoslakia, on sotilaallisen rikoslainsäädännön uudistus katsottu asianhaarojen vaatimaksi. Sellainen uudistus pakottaa myöskin sotilaallista oikeudenkäyntijärjestystä koskevien säännösten uudelleen muodostamiseen. Hallitus on senvuoksi valmistuttanut ehdotuksen laiksi sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä, ja on tämä tarkoitettu astumaan niiden sotaväen rikoslain osien sijaan, jotka järjestävät sotilaita koskevien rikosasioiden oikeudenkäynnin.

Tätä ehdotusta laadittaessa on pääasiallisesti nykyään voimassa oleva sotilaita koskeva oikeudenkäyntijärjestys pantu uuden asiaa koskevan lainsäädännön pohjaksi. Niinpä säilyttää lakiehdotus nykyisen oikeusastejärjestyksen — sotaoikeuden, sotaylioikeuden ja korkeimman oikeuden, joka vastaa entistä senaatin oikeusosastoa —, mutta sisältää se erinäisiä muutoksia tuomioistuinten niinhyvin rauhan- kuin sodanaikaiseen rakenteeseen. Rauhanaikaisiin sotaoikeuksiin kuuluvat sotilasjäsenet määrää ehdotuksen mukaan asianomainen joukon päällikkö kalenterivuodeksi kerrallaan, kun sitävastoin nykyään sotaoikeuden sotilasjäsenet määrätään erikseen joka kerta kun juttuja joutuu sotaoikeuden käsiteltäväksi. Sen ohessa on katsottu tarkoituksenmukaiseksi valmistaa armeijan tai laivaston päällikölle tilaisuus asettaa tarpeen mukaan erikoissotaoikeuksia sellaisiin sotaväen osastoihin, joihin ei ole järjestetty varsinaista rykmentin- tai merisotaoikeutta, taikka jotka on muodostettu eri joukoista tai laivastoasemista yhteiseen palvelukseen kootusta väestä tahi ovat sijoitetut toiselle paikkakunnalle kuin pääjoukko.

Muuten on sotaoikeuden sotilas- ja siviilijäsenten lukumäärä ehdotettu pysytettäväksi samana kuin nykyään, nimittäin neljä sotilasta ja yksi lainoppinut sotatuomari. Mutta sen sijaan, että sotaoikeuden sotilasjäsenten nykyään voimassa olevan lain mukaan tulee olla upseereja, eikä alipäällystö ja miehistö ollenkaan ole edustettuna sellaisessa tuomioistuimessa, on katsottu olevan paikallaan antaa sotaoikeuksille kansanomaisempi ja varmaankin yhteistä kansaa entistä enemmän tyydyttävä kokoonpano sen kautta, että niihin on otettava myöskin alipäällystöön ja sotamiehistöön kuuluvia henkilöitä. Siinä tarkoituksessa säädetään lakiehdotuksessa että sotaoikeudessa tulee olla esiupseeri tahi kapteeni puheenjohtajana sekä sotilasjäseninä vähintäänkin luutnantin arvoinen upseeri ynnä kaksi alipäällystöön kuuluvaa henkilöä tahi korpraalia, kuitenkin niin, ettei jäsen saa olla syytettyä alempiarvoinen. Sotaylioikeudessa taas on ehdotettu lainoppinutta ainesta lisättäväksi, asettamalla yhden sotaylituomarin sijaan kaksi, jotta tämä tuomioistuin ylioikeutena saisi suuremman puhtaasti lainopillisen pätevyyden. Vihdoin on katsottu asianmukaiseksi, että sotaoikeusasioiden käsittelyyn korkeimmassa oikeudessa ottaa osaa kaksi vähintään everstin arvoista upseeria, jotka valtionpäämies asettaisi vuodeksi kerrallaan.

Sodan aikana toimii lakiehdotuksen mukaan sotaväen alioikeutena kenttäoikeus. Kenttäoikeuteen kuuluu yleensä esiupseeri tahi kapteeni puheenjohtajana ja sotilasjäsenenä kapteeni tai luutnantti, jotka asianomainen joukon päällikkö määrää joka kerta, kun sellaisen oikeuden käsiteltäviin kuuluva juttu esiintyy, sekä siviilijäsen, jolla tulee olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa ja joka määrätään koko siksi ajaksi, jonka kenttäoikeuden toiminta kestää. Jos sodan aikana katsotaan tarpeelliseksi asettaa erikoinen ylisotatuomioistuin armeijaan tai armeijan osastoon, joka on sodassa tahi linnoituksessa, taikka laivastoon taikka laivaston osastoon, joka on merisotaretkellä, taikka kahteen tai useampaan sellaiseen osastoon yhteisesti, on ehdotuksen mukaan sotaväen ylipäällikön määrättävä kenttäylioikeuden asettamisesta. Sellaiseen kenttäylioikeuteen kuuluu puheenjohtaja ja kolme sotilasjäsentä sekä yksi sotaylituomari. Jos niin tapahtuisi, että sodan aikana sotaväenosasto menettäisi yhteyden sen paikkakunnan kanssa, jossa kenttäylioikeus sijaitsee, on erilleen joutuneen osaston päällikölle annettu oikeus tarpeen vaatiessa määrätä kenttäylioikeus asetettavaksi sekä määrätä kaikki oikeuden jäsenet.

Voimassa olevan lain mukaan saa sotaoikeus rauhan aikana käsitellä ainoastaan sotilaallisia rikoksia, olkoonpa rangaistus niistä säädetty sotaväen rikoslaissa tai että se on määrättävä viimeksimainitussa laissa annetun erityisen säännöksen perusteella yleisen lain mukaan. Paitsi sotilasrikoksia voi sotilas tietysti myöskin tehdä rikoksia yleistä lakia vastaan. Näistä on nykyään voimassa että ne on käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa. Mutta kuten lakiehdotuksen 23 §:stä käypi selville, on nyt ehdotettu sotilaallisen lainkäytön piiriä laajennettavaksi siten, että se käsittää kaikki vakinaisessa sotapalveluksessa olevan sotilaan tekemät rikokset, olkoonpa teko sotilasrikos tai ei. Poikkeuksen muodostavat vain uskonto- ja aviorikokset. Tätä laajennusta, joka on pääasiallisesti yhtäpitävä useiden maiden, kuten Saksan, Itävallan, Unkarin, Ranskan, Belgian, Hollannin ja Venäjän sotilaslainsäädännön kanssa, vaativat — paitsi pyrkimys välttää sotatuomioistuinten ja yleisten tuomioistuinten välisiä ristiriitoja tuomioistuimen pätevyydestä — sotilaalliset edut ja kurinpito. Nämä eivät tule riittävästi tyydytetyiksi, ellei rikoslainkäyttö sotilashenkilöihin nähden tapahdu yhtenäisesti sotilaallisen komento- ja arvovallan alaisena ja tarpeellisella nopeudella sekä niin vähän kuin mahdollista keskeyttäen ja häiriten yksityisen sotilashenkilön palvelusta, mikä ei ole mahdollista, jos sotilashenkilön on lukuisissa rikosjutuissa tutkimusta varten poistuttava palveluksesta ja saavuttava yleisen tuomioistuimen eteen.

Sotilassyyttäjistöön nähden on ehdotettu poikettavaksi nyt voimassa olevasta laista siten, että vastedes on sotaoikeudessa syyttäjänä, syyttäjistön pätevyyden kohottamiseksi, oleva vähintäänkin luutnantin arvoinen upseeri, jonka asianomainen joukon päällikkö määrää vuodeksi kerrallaan, eikä pataljoonanvarusmestari tai plutoonanaliupseeri, niinkuin nykyään on säädetty.

Mitä sitten tulee itse oikeudenkäyntiin sotatuomioistuimessa, niin ei siihen ole ehdotettu mitään oleellisia muutoksia, joten se pääasiallisesti liittyy siitä nyt voimassa oleviin määräyksiin. Kuitenkin on katsottu, että vapaan todistustenharkinnan periaate on sovitettava vastaiseen sotilasrikosoikeudenkäyntiin, sekä sotilaallisten etujen tyydyttämiseksi uusittu säännökset sotilaan vangitsemisesta, minkä ohessa sotilasrikosasioiden alistaminen on muodostettu yhdenmukaiseksi yleisen lain kanssa.

Vihdoin ovat syytetyn edut puolustuksen järjestelyssä otetut entistä enemmän huomioon sekä sotilaan valitusoikeuden käyttämistä helpotettu siten että hänet on vapautettu itse tahi asiamiehen kautta jättämästä muutoksenhakemus sotaylioikeuteen ja hänelle sensijaan on myönnetty oikeus jättää valituskirjat oman joukkonsa päällikölle, jonka lakiehdotuksen mukaan siten tulee lähettää muutoksenhakemus sotaylioikeuteen.

Edellä esitettyjen perusteiden mukaan valmistettu ehdotus laiksi sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä jätetään täten Eduskunnan hyväksyttäväksi; ja on ehdotus näin kuuluva:

Katso myös

muokkaa