Halla.

Kirjoittanut Lauri Soini


Halla on kähminyt kummun alla,
kummun kukkaset syönnä.
Söi se kukat ja vei se tytöt, –
ei se poikia lyönnä.
Luntakin, ämmien nähdessä unta,
tuiskusi keskellä yötä.
Häätyi tuisku ja jäätyi nietos, –
jälkiä siin’ oli myötä.
Neitosen keitosen akkunan alle
viidet jäljet kulki.
Viisi on tullut ja neljä on mennyt, –
akkuna yhden sulki. –
Kuului kolketta, salpa se laukes,
poikanen saapui luoksi.
Laukesi salpa ja ikkuna aukes –
poikanen metsään juoksi.
Tähtöset tuikkivat kirkkahasti
valjulla taivahalla. –
Vei se kukat ja sai se tytöt
syksyöinen halla.


Lähde: Soini, Lauri 1902: Kansa ja kannel. Minervan kirjakauppa, Helsinki.