Hajuherneet (Vala)

Hajuherneet. Kirjoittanut Katri Vala

Hajuherneet, kukkani,

te, jotka ylenette kuumassa yössä

viileinä ja täynnä tuoksuvaa kuultoa,

teille tahdon sanoa salaisuuden,

jota ei päivällä ole,

mutta joka öisin saa minut niin väriseväksi.

Painan kasvoni poskianne vasten,

te suloiset, täynnä lempeätä hekumaa,

sillä olen nyt kovin nuori

ja tunnen punastuksen lyövän yli otsani:

joku on suudellut olkapäitäni

pitkään ja kiihkeästi.

Hymyilettekö te kaikki

hievahtamattomassa yössä?

En näe silmiänne,

mutta hymyilynne on lehahtanut kasvoilleni.

Itkien ja nauraen

sukellan tuoksuvaan syliinne,

ja teidän pienet kukkassuudelmanne

putoavat kuumeisen ruumiini yli

kuin hiljainen, lempeä sade.

Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.