Hajuherneet
Hajuherneet. Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Tulisina ruusut etelässä
- heleässä
- palmunvartta kiertää karheaa.
- Mutta sydämeni levon saa
- yksin koivuholvin armaan alla.
- Valoisalla
- hymyllään se suojaa puutarhaa.
- Viileät on kukkaiskasvot täällä,
- mutta päivä hohtaa pääni päällä
- lämmittäen maata kosteaa.
- Hajuherneet, monta kesää ennen
- vuotten mennen
- lumossanne teitä rakastin.
- Kuultavin
- vivahduksin väikkyy väri teissä,
- ujoimpien unten häilähteissä,
- häipyen
- hämyyn kukkaterän suloisen.
- Kiinni saa en salaisuutta arkaa.
- Vastaan karkaa
- yksin talven varjo tuskainen.
- Sano, kukka, miksi hymyssäsi
- on niin syvä hurma kuin ei käsi
- kova elämääsi poimis pois,
- kuin ei lanka, johon tuulta varoin
- kärhin aroin
- nojaat, koskaan sua pettää vois.
- Suojaa vailla
- hymyyt kaikki-omistavan lailla
- eron kipuun, joka hiipii luo.
- Mulle suo
- rauha, jolla hiljaa tuuleen hentoon
- päästät lentoon
- tuoksun herkimmän, mi haihtuu pois.
Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.