Hajamielisyyttä

Hajamielisyyttä Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Raskas ilma kammion;

Rinta ahdistuupi.

Luonnon sulo mielessäin

Eloon havahtuupi.

Päivän paiste hempeä,

Nurmet kukkivaiset!

Rakkaat laululintuset,

Kilvan laulavaiset!

Tuuli vieno, lämpöinen

Metsän tuoksut kantaa.

Meren aallot vaahtopäät

Suutelevat rantaa.

Kuinka, kuinka unhoitin

Aallot loiskivaiset,

Nurmikkoni vihannat,

Metsät tuoksuvaiset?

Kuka hullu viihtyä

Viitsis kammioissa?

Luonnon helmaan kiiruhdan

Uimaan nautinnoissa!

Oven auki lennätän

Ja ulos hyökkään sitten, –

Lumihankeen kompastun,

Mi eess’ on portahitten.

Varis vaakkuu sääliään:

”Liiaks’ lunta täällä.

Nälkähän kai näännytään

Tällaisella säällä”.

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.