Haihtumaton muisto

Haihtumaton muisto Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Muut muistot haihtuu, katoaa,

Yks säilyy yksinään:

Onk’ iloinen vai suruinen,

En tiedä itsekään.

Kun riemun päivyt loistettaan

Mun elontiellein luo,

Kuin varjo aina muassain

Käy muiston haamu tuo.

Kun murhe mielen valloittaa

Ja silmä kyyneltyy,

Ei murhe sitä yksin tee:

Se on myös muiston syy.

Se mukanani vaeltaa,

Jos minne kulkenen;

Sit’ aattelen, jos puhelen

Tai muita kuuntelen.

Siit’ erota en tahdokaan,

Se kanssain vanhentuu.

Se minun on! Ei niitäkään

Siit’ tiedä kenkään muu.

Muut muistot haihtuu, katoaa,

Yks säilyy yksinään:

Onk’ iloinen vai suruinen,

En tiedä itsekään.

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.