Haapalahden rannalla

Haapalahden rannalla. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

Mä silmäelen sinua

Nyt tyyni Haapalaks’.

Oon mainettasi kuullut ma

Jo ennen kauemmaks’.

Mist’ olet saanut nimesi,

En sitä tiedä mä.

Lie ennen ollut rantasi

Täys’ haapametsiä!

Ja kuka ensin ihminen

Sun löysi seutusi?

Hän kauneuttas’ katsoen

Iloitsi varmaanki.

Sä vielä ilotuntehen

Herätät minussa,

Kun ensikerran silmäilen

Sun pintaas kaunista.

Sä rantas vielä kaunistat

Sun kaunolehdoillas’,

Ja matkamiestä virvotat

Viel’, lahti, aalloillas!

Mä vaeltaissa vettäsi

Oon aina riemuinen,

Saan huvitusta kylläksi

Mä sua katsellen.

On aivan hauska asua

Tään lahden rannoilla.

Ja vielä polvi nouseva

Saa tätä ihailla.

Sun suoja niin on laatinut

Ja luonut kauniiksi;

Sun rantas myös on sallinut

Mull’ asuinsijaksi.

[Simeon] –[Hi]rv[one]n.–

Lähde: Tapio 30.8.1873.