Höyrylaiva Oulu
| Höyrylaiva Oulu. (Muualta.) Kirjoittanut Frans Pietari Kemelli |
- Ompa otus kummanlainen,
- Imehellinen itikka,
- Kotka musta muo’oltansa,
- Rungoltansa ruskiainen,
- Jok’ on konna kulkenunna
- Tänne Pohjolan perille,
- Oulun seutuhin osannut;
- Meri Teeri terva-rinta,
- Meri kulkian käpiä,
- Höyry-Laivaksi nimetty,
- Tuli-Huiluksi hoettu.
- Aikansa levättyänsä,
- Hetken maissa maattuansa,
- Mieli miettivi merelle,
- Halu lyöpi lainehille,
- Yli aaltoien ajaksen.
- Ensin verkkahan veäksen
- Jäntien jäseniänsä,
- Suoniansa suoritellen,
- Kääntelevi kylkiänsä,
- Siipiänsä piirtelevi
- Aalto-taipaleen alussa.
- Siitä syttyvi suhina,
- Siitä kasvavi kahina,
- Nousevi kova nujakka;
- Jyrisevi järisevi.
- Lentäessä lainehilla,
- Ujen aaltoien olalla.
- Syöpi, juopi Lemmon lailla:
- Puita seitsemän syliä,
- Vettä ammenta yheksän.
- Savu käypi sieramista,
- Pöly musta pörnyävi,
- Tulta Hurja henkiävi,
- Säkeniä suitsuavi,
- Tuli keohossa kytevi,
- Tuli vatsan valtoavi.
- Tuli sille voiman tuovi,
- Hellet hengelt siittelevi
- Ve’en kuohuvan kohusta.
- Kattilasta kuohuvasta,
- Povessaan porisevasta
- Luistelevi voima luihin,
- Höyryn harmaan humussa
- Valta suonihin valuvi.
- Sepä Laivan likke’elle,
- Kulke’elle Kotkan saavi,
- Luopi mahin Lentäjälle.
- Menevi meren kalana,
- Ilman lintuna iloiten,
- Pyrstöänsä pyöritellen,
- Sipsutellen siipiänsä.
- Pyrstö ohjavi Otusta,
- Kääntelevi kulkiata
- Minne matkansa menevi,
- Minne mieli muuttelevi.
- Vesi vahtuna valuvi,
- Harmaana hurottavi
- Siivistä suhisevista,
- Kosken kuohua kovempi
- Alta kyljen aaltoavi.
- Väylä jäävi jälellensä,
- Virta kiintiä viruvi
- Missä Musti matkaellut,
- Kussa kulkenna katala.
- Senp’ on myötä sievä kulku,
- Lysti matkata merillä.
- Vaikk’ on musta muo’oltansa,
- Sivut tervalla sivelty,
- Sisus häll’ on sangen siisti,
- Kaunis kirjavan korea.
- Siell’ on ontta oleskella,
- Varsin sievältä sijoa;
- Kamareita kaunosia,
- Tupia tasaperiä,
- Joiss’ on miesten oiva olla,
- Lysti lastenki levätä
- Kaikki huonehen kalutki,
- Kaikki talon tarpehetki,
- Juoma, ruoka ja ravinto:
- Mitä miesi tarvihtevi
- Yli meren mennäksensä,
- Päästäksensä matkan päähän.
- Tien se oikean osavi,
- Polun tuntevi tasasen.
- Pian matkat mittelevi,
- Taipalehet tallustavi;
- Pian matkat pitemmätki
- Lyhenevät lyhyiksi,
- Pian väettyvät vähäksi.
- Jäävi mehtät, maat menevi
- Silmän siintämättömälle,
- Laksot, saaret salminensa
- Pian jääpyvät jälelle
- Lentäessä Laivolinnun,
- Ujessa merimatosen,
- Meri kumman kulkeissa.
- Ei sit’ estä Eteläinen
- Eikä Pohjanen pitele,
- Lännet lentävi levossa,
- Ilosena itä ilmat.
- Mitä meri myllyävi,
- Mitä vinkuvi vihuri,
- Into nousevi itikan,
- Mahti kasvavi katalan.
- Tuulet tupruten menevi,
- Rynnaköien raju ilmat,
- Niskojansa nostatellen,
- Räpsytellen rääpäleitä.
- Ilotellen, innotellen
- Aalto aallolta ajavi,
- Vimmapäänä, vihurina
- Lainehelta lainehelle
- Hurja hyppävi hopusti,
- Niinkun oksalla orava
- Puusta puuhun hyppelevi,
- Kärppä kallion kolossa
- Liehuvi kivi kiveltä.
- Eikä tuosta hurja tunne
- Ennen etsiä levolle
- Eikä väsy voimissansa
- Liehumasta lainehilla,
- Ennenkun on ennättännä
- Taipalehen tallustella,
- Päässyt päähän päiväyksen.
Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 14.8.1841.