Hän syntyy jälleen

Hän syntyy jälleen. Kirjoittanut Immi Hellén

On hankein alla niityt ynnä pellot

ja illan tuuli hiljaa huminoi.

Ja kumahdellen kaikuu juhlakellot,

ne illan rauhaa kaikkialle soi.

Luo hohtoansa maisemihin kuudan,

kun tähdet ylhät kiertää ratojaan.

Ja aatos kulkee kauas maahan Juudan

ja pysähtyvi majaan matalaan.

Ja sielun silmä näkee ihmeet siellä,

ne iki-ihmeet eivät vanhenneet.

Ne sydämiä sytyttävät vielä,

vuostuhannet on vaikka kulkeneet.

Hän syntyy jälleen, lapsi taivahainen,

taas riemukuorot korkeuden soi.

Sen rinnalla on köyhää kaikki mainen,

se yksin rikkahaksi tehdä voi.

Hän Kristus sama tänään on kuin eilen,

on sama jälkeen vuosituhanten.

Käy kirkkahaksi, totuus kallis, meille,

oi, kalleimmaksi käyös sydämen!

Kun sammuu auringot ja syntyy uudet,

on raunioina vallat maailmain,

Hän sama on, jos kulkee ikuisuudet. –

Mun, ajanlapsen, synny rintahain!

1926.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.