Hän oli viisivuotias...
Hän oli viisivuotias... Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Hän oli viisivuotias,
- Mull’ oli miehen ikä;
- Hän oli tyttö liehakas
- Ja vallaton kuin mikä.
- En muista mitä lateli,
- Kun nous hän polvelleni;
- Näin sanat kerran sateli,
- Ne muistihini meni:
- «Kun uskollisna vuottelet
- Vain viisi vuotta, setä,
- Niin häämme sitten laittelet,
- Ja minäpä en petä.
- Mut jos et tahdo, kukistan
- Sun, vaikka olet suuri,
- Ja leukapartaas tukistan,
- Niin että tiedät juuri.» –
- Kaks määräaikaa umpehen
- Jo vuotin, vieläin vuotan;
- Kuorensa kukka lumpehen
- Koht’ aukoo, siihen luotan.
- Vaan kun se puhkee, harmahtaa
- Jo leuvassani tupsu,
- Ja lumme mulle huudahtaa:
- «Ken olet, vanha hupsu?»
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.