Hän nukkui
Hän nukkui. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio |
- Vei viljat halla, ukko vaan
- Nyt lausui hymähdellen:
- On toinen päivä, sumuinen,
- Vaan toinen kirkas jälleen.
- Ja rutto raatoi raavahat
- Ja kaasi orhin ha’asta,
- Vaan kasvatetaan uusia –
- Näin ukko vain nyt haastaa.
- Ja sota sorti poikasen,
- Tuon töllin turvan ainoon –
- Nyt ukko miettii: loppuuhan.
- Myös kerran verenvaino.
- Ja turma kaasi tyttären;
- Nyt ukko sortui huoleen –
- ”Taas näen sen armaan lapsosen,
- Kun itse täältä kuolen”.
- Ja sorto kaasi tukeet maan,
- Se ukolle tuskaa tuotti: –
- ”Se saihan osan paremman
- Kun nukkui, armoon luotti”.
- Vaan vapaus kun ryöstettiin,
- Myös ukko itse nukkui,
- Ja kylissä nyt kuiskataan:
- Hän kansan tuskaan hukkui.
Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.