Hän, Jeesus, Jeesus, hän ainoo auttaa

4. Hän, Jeesus, Jeesus, hän ainoo auttaa. Kirjoittanut Simo Korpela

Mä olen heikko ja vaivainen,

Mun turmeluksen on syvä.

Mut sentään uskossa toivoen

Mä kohden taivasta katselen:

Oi, siell’ on auttaja hyvä.

Siell’ ompi auttaja varma, vakaa;

Se uskovillensa taivaan takaa.

Sen eess’ on kuolokin voimaton,

Ja Jeesus, Jeesus se on.

Mä synnin hetteillä harhailin,

Mä kuljin kuoleman mailla.

Jo vapaaks toivoin ja ponnistin,

Mut aina, ain’ olin kuitenkin

Ijäisyystoivoa vailla.

Kaikk’ ensin koitin ja sitte vasta

Mä huusin apua taivahasta.

Ja sieltä henki tän vastuun tuo:

Käy, joudu Jeesuksen luo!

Mä, orja synnin ja turmion,

Mä kuinka luoksensa tohdin?

Mut henki vastas: hän tullut on

Sit’ auttamaan, jok’ on avuton:

Käy armoistuinta kohdin!

Sen eteen saat sinä syntis heittää,

Hän meren pohjaan ne syvään peittää,

Siel’ avun saapi, ken uskoen

Vain katsoo Jeesuksehen.

Ja siellä sain avun minäkin,

Ja siellä tuntoni rauhaa,

ja siellä saan avun vieläkin.

Ja kuinka muuten mä kestäisin,

Kun aallot kuoleman pauhaa!

Hän, Jeesus, Jeesus, hän ainoo auttaa:

Hän, Jeesus, syntisen vanhurskauttaa,

Hän, Jeesus, kuolosta eloon vie,

Hän, Jeesus, taivaan on tie!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.