Hämeen laulu
Hämeen laulu. Kirjoittanut Irene Mendelin |
- Soi Hämeen laulu raikas, soi –
- Kajahda pilvihin!
- Ja kansasta sä tarinoi,
- Mi voimin pontevin
- On työskennellyt, taistellut
- Ja karun luonnon voittanut.
- Niin jalonjylhä luonto on
- Saloilla Hämeenmaan
- Ja kansakin tää pelvoton
- On tyyni, vakaa vaan,
- Vaikk’ elon aallot elämöi,
- Vaikk’ kuinkin myrskyt mylleröi.
- Mut suvilehdon lempeys
- Myös kansaan hengen luo,
- Ja vetten, metsäin viehkeys
- Mietettä monta tuo; –
- Siks’ on tää kansa sitkeä
- Niin ihmeen hellä, miettivä.
- Miss’ ennen suot ja rämehet
- Vain hyytä huokuivat
- Ja tuotti tuskat tuhannet
- Ja nälkäkuolemat, –
- Nyt viljapellot aaltoaa,
- Ne edistystä kannattaa.
- Ja missä synkkyys vallitsi
- Ja hengen musta yö,
- Nyt opin ahjot leimuvi,
- Ne loi tään kansan työ.
- Niiss’ soihtu valistuksen on,
- Ne viittaa valon voittohon.
- Kun sota syttyi, salamoi
- Ja surmaa suitsutti
- Ja maahan vihamiehen toi,
- Mi ryösti, murhasi,
- Ei sortunut se silloinkaan –
- Se taisteli ja toivoi vaan.
- Se mont’ on kovaa kokenut,
- Tää kansa Hämeenmaan,
- Mut sille voimaa valanut
- On usko Jumalaan; –
- Siin’ on sen kilpi ankara,
- Sen kalpa kirkas, voittoisa.
- Se usko läpi usman, yön
- Sai kansan voittohon,
- Se leimasi sen toimen, työn,
- Se siunannut sen on.
- Sit’ ellös hylkää konsanaan,
- Sä kansa kallis Hämeenmaan
- Soi Hämeen laulu raikas, soi!
- Kajahda pilvihin!
- Ja kansasta sä tarinoi,
- Mi voimin pontevin
- Käy innoin elon taistohon
- Ja uskoo valon voittohon.
Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.