Hämeen laulu

Hämeen laulu.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Soi Hämeen laulu raikas, soi –
Kajahda pilvihin!
Ja kansasta sä tarinoi,
Mi voimin pontevin
On työskennellyt, taistellut
Ja karun luonnon voittanut.
Niin jalonjylhä luonto on
Saloilla Hämeenmaan
Ja kansakin tää pelvoton
On tyyni, vakaa vaan,
Vaikk’ elon aallot elämöi,
Vaikk’ kuinkin myrskyt mylleröi.
Mut suvilehdon lempeys
Myös kansaan hengen luo,
Ja vetten, metsäin viehkeys
Mietettä monta tuo; –
Siks’ on tää kansa sitkeä
Niin ihmeen hellä, miettivä.
Miss’ ennen suot ja rämehet
Vain hyytä huokuivat
Ja tuotti tuskat tuhannet
Ja nälkäkuolemat, –
Nyt viljapellot aaltoaa,
Ne edistystä kannattaa.
Ja missä synkkyys vallitsi
Ja hengen musta yö,
Nyt opin ahjot leimuvi,
Ne loi tään kansan työ.
Niiss’ soihtu valistuksen on,
Ne viittaa valon voittohon.
Kun sota syttyi, salamoi
Ja surmaa suitsutti
Ja maahan vihamiehen toi,
Mi ryösti, murhasi,
Ei sortunut se silloinkaan –
Se taisteli ja toivoi vaan.
Se mont’ on kovaa kokenut,
Tää kansa Hämeenmaan,
Mut sille voimaa valanut
On usko Jumalaan; –
Siin’ on sen kilpi ankara,
Sen kalpa kirkas, voittoisa.
Se usko läpi usman, yön
Sai kansan voittohon,
Se leimasi sen toimen, työn,
Se siunannut sen on.
Sit’ ellös hylkää konsanaan,
Sä kansa kallis Hämeenmaan
Soi Hämeen laulu raikas, soi!
Kajahda pilvihin!
Ja kansasta sä tarinoi,
Mi voimin pontevin
Käy innoin elon taistohon
Ja uskoo valon voittohon.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.