Hämärissä (Taas illan hämyssä tummuu maa)

Hämärissä. Kirjoittanut Saima Harmaja

Taas illan hämyssä tummuu maa.

Tätä hetkeä rakastin vuosien ajan.

Polut päivän peittyvät, aukeaa

tie hämärä toiselle puolen rajan.

Niin mustin oksin ja hentoisin

puut seisovat nöyrine unelmineen.

Valo ylhäällä häilyy lumoavin,

pois paeten pilvien arkaan sineen.

Oi taivaan väriä syvenevää!

Ylimaallisena se loistaa ja vaipuu,

on poissa ja jälleen himertää.

Sitä seuraan, rinnassa tuska ja kaipuu.

Hymy tajuamattoman kauneuden,

vain sinua rakastin vuosien mennen.

Tuhat kertaa henkeni uupunehen

veit pois, hämärimpiin maihisi ennen.

Miks, Ylhäinen, mua väistyt nyt,

miks suonteni virta pois luotasi vie mun?

Miks poveltas minut työntänyt

olet syliin vieraan riemun?

Lähde: Harmaja, Saima 1935: Sateen jälkeen: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.