Hämäläisten laulu

Hämäläisten laulu Kirjoittanut J. H. Erkko

On mulle Suomi suloisin,

Vaan Häme siitäi kallihin.

Sen tuskin tiedän vertaista,

Niin kaunista, niin herttaista,

Kuin kulta Hämeen maa.

Lempeitä laaksoin lehtoja,

ja lintuin laulupuistoja,

Ja marjaisia kankaitaan

En unhoittaa voi milloinkaan,

Oi Hämeen kallis maa!

Oi Hämeen pellot viljavat,

Ja kasket kullan loistavat,

Ja tuhannet sen tuomistot,

Sen niityt, norot, varjostot,

Ei maata vertaistaan!

Kuin taivas tääll’ on loistoisa

Ja iltatähti kultaisa,

Ja ruskot yhtä runsahat,

Syys-öiden sähköt leimuvat

Ja talvet suojaisat!

Ei impee missään rakkaampaa,

Ei siveämpää, jalompaa,

Kuin Hämeen valkotukkainen,

Tuo sinisilmä neitonen

On ruskoposkineen.

Ja kansaa kussa löytänen

Niin jäykkää, kuin on Hämehen,

Niin vakavaa, jok’ auraltaan

Ei suotta siirry milloinkaan,

Halveksi säätyään.

Kun miestä missä tarvitaan,

Maan eestä vaikka kaatumaan,

Niin uljaita on uroita,

On järkeä, on kuntoa,

Kun toimeen tarvitaan.

On mulle Suomi suloisin,

Vaan Häme siitäi kallihin!

Sen tuskin tiedän vertaista,

Niin kaunista, niin herttaista,

Kuin kulta Hämeen maa.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.