Hädässä.

Kirjoittanut Oscar Levertin
Suom. Katri Vala.


On usvassa harjut ja usvassa maat on,
kehä kirkas huipuilla häivähtää.
Arastellen nään lentävän lokkien saaton,
mut taivahan ranta kimmeltää.
Lyö keinuvin rytmein aaltoset rantaan,
mut myrskyn raivo on rauennut.
Nyt nouseeko päivä, vai kuolonko antaa
jo rauhan hauta auennut?
Sa Maria, valtias maan sekä vetten,
ilon, tuskan, ilman, mi hohdetta
hymys yölle suot ja kyynelvetten
suot päivän poskille virrata.
Joka annat suloisen virvoituksen,
mehun nautinnon heelmäin uhkeain,
masennat taas alle rangaistuksen
ja tuskan ja murheen taivuttain.
Vavistuksella päivää tulevaista
odotellut on sieluni hädässään.
Minun on kuin jo ruoskaa vinkuvaista
tuho, kuolema kantaisi kädessään.
Ah, murhe ja tuska elämäämme
niin seuraa kuin kahleet vankiaan,
ja paheista unhoa etsiessämme
me myrkkyä janoomme, juomme vaan.
Minä arvoton, Maria, armoas anon
sinun ankaran, lempeän. Syntiä tein,
sen tiedät, mut sairahan, villin janon
myös tiedät, mi öitteni rauhan vei.
Hädän hetkellä apuas huudan, makaan
sun eessäsi turvaa etsien.
Nyt nouseeko päivä usvien takaa
vai kuolema? Vastaa, sa tiedät sen!
Mut yhä vain usvassa harjut ja maat on
ja kirkkaus huipuilla häivähtää.
Arastellen nään lentävän lokkien saaton,
mut taivahan ranta kimmeltää.
Lyö keinuvin rytmein aaltoset rantaan,
mut myrskyn raivo on rauennut.
Nyt nouseeko päivä, vai kuolonko antaa
jo rauhan hauta auennut?


Lähde: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittaneet Anna-Maria Tallgren, Martti Haavio ja Kalle Sandelin. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.