Häämatka.

Kirjoittanut P. J. Hannikainen
Säveltänyt C. M. Bellman.


Yksinkertaisesti.

1. On neitonen kaino, armainen,
mi aamuna sunnuntain
käy lehdikon varjoon lähtehellen,
luo kielojen kukkivain,
ja solmii siellä seppelehen,
niin tuorehen ja tuoksuvaisen.
Vaan kenpä lienee neito tuo
ja kelle hän seppelen suo?
2. Se neitonen kaino, armainen
on morsian miekkoisen,
mi venhossa istuu odotellen
ja armastaan aatellen.
Jo rientää neito sulhonsa luo
ja solmii rintaan kukkaset nuo,
ja venho pieni kiirehtäin
nyt rientävi kirkolle päin.

P. J. Hannikainen.


Lähde: Työväen laulukirja: nuottipainos. 1939. Sos.-dem. puoluetoimisto, Helsinki.