Hää-runo

Hää-runo. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Kasvoi kukka kuusikossa,

Yrtti kaunis korven luona,

Sivulla sinisen lammin,

Puron pienen poukamalla.

Sen olj kevät kylvänynnä,

Kesä kaikin kasvattanna

Taivon suomassa sateessa,

Pouta-ilman ihanteessa,

Päiväkullan paistehessa,

Kuu-kullan kumottellessa;

– Oman enkelin elossa,

Vartiansa valvonnassa,

Kasvoi varrelle vakainen

Tyttöydelle tyyni impi.

Tuonpa poimi poika nuori

Hyväonninen osasi:

Osasi omenan saada,

Onnen ikuisen omata,

Poimi puna-puolukaisen,

Mesimarjan maasta otti,

Korjasi kukan kotiinsa,

Kaunokaisen kammioonsa.

Tuosta nyt tässä talossa,

Tässä yljän asunnossa

Asuupi ilo ylinnä,

Onni kaikkien osana;

Täst’ on virttä vierahilla

Ilo – omassa pereessä.

Näin se nyt on näissä häissä,

Näissä paraissa pidoissa:

Sulhaselle suomisiksi,

– Ilot Isännän iloitsi, –

Morsialle maineheksi,

– Olot Emännän eloiksi: –

Tulit tyttö tyynelästä,

Kultalasta kullan kukka,

Isäkullan ikkunalta,

Äidin paarmoilta parahan.

– Oo nyt siunaten sidottu,

Antamalla omistettu

Oman sulhosi sylihin,

Oman miehen Miehelähän:

Pauloilla palavan lemmen,

Siteillä siunatun lemmen,

Ketjuilla kestävän lemmen.

Joka aamun alkamalla,

Kunkin päivän päättymällä

Onni uusi, uudet armot

Olkohon omat osanne!

– Sulle Sulhanen sanomme,

Morsiamelle mainihimme!!

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Savo 18.3.1885.