Golgathalla.

Kirjoittanut Antti Mäkinen


Miksi ilma pimeneepi?
Puolipäivän aurinko
Yöhön peittyy, kylmeneepi!
Miksi halkee kallio?
Vuoret vankat vavahdellen
Horjuu perustuksillaan!
Haamut nousee liihätellen
Avatusta haudastaan!
Verissänsä Golgathalla
Pyhä Poika Jumalan,
Jota kansa ilkkumalla
Ivaa – kärsii kuoleman.
Jesus Kristus, murhamiesten
Väliin ristiinnaulittu,
Maailman synnin kirouksen
Kantajana surmattu.
Siksi häpee aurinkoinen,
Luonto, Luojan kuolemaa
Surren, kätkee kasvojansa,
Povi maankin avajaa
Haudan, kätkökammionsa,
Työntää tulleet Tuonelaan
Ulos vankeudestansa
Elämähän uudestaan.
Jesus Kristus – Elämämme
Kävi kuollon taisteluun
Kärsiäkseen edestämme:
Katso kylkeen avattuun,
Synneistäsi surullinen;
Esiriippu halkesi:
Jesus armo-istuimelle
Meille tien nyt aukasi!
Jesus kärsi edestämme –
Synnin palkka, kuolema
Siten meiltä poistettihin:
Toist’ et synti-uhria
Tarvitse – nyt kuolematon
Elämä ja valkeus
Hänessä sull’ annetahan –
Suuri sielun lohdutus!
Jesus särki vankeuden
Ovet, voitti väkevän,
Meille osti vapauden
Sekä uuden elämän.
Iloitse siis, synninorja,
Tie on auki, kahlehes
Särjettynä – Jesukselle
Anna kuorma synties.
Armollinen, uskollinen
Ylimmäinen Pappimme
Jesus, aina syntisille
Hellä – Hän on Veljemme:
Kaikiss’ yhtä tuntehikas,
Sydämmestä säälivä,
Kuni veli, armorikas,
Kiusattu paits’ syntiä.
Nyt Hän voipi kiusatuita
Sydämmestä armahtaa –
Alati Hän puolestamme
Rukoelee Jumalaa –
Hänen ristillensä,
Siinä avaa sydämmes –
Hän sen tuntee, verellänsä
Pesee pois sun rikokses.
Kiitos, Jesus, Vapahtaja,
Veri-ylkä kallihin!
Suuri synnin Sovittaja!
Armoasi mullekin
Annat – veres, rakkautes,
Kärsimises, elämäs,
Voittos, ylösnousemises
Mulle takaa lempeäs.
Hengelläsi virvoitta’os
Sieluni nyt uudestaan,
Synnist’ ikipuhdista’os,
Saata liha kuolemaan,
Anna pyhä, täydellinen
Sydämmeeni rakkaus,
Että olis elämäni
Opillesi kaunistus!


Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.