Golgatalla.
(Kipuvuorella.)
Kirjoittanut Juhani Siljo


Löin itse ristille rakkauteni,
oman taivastieni viitaksi löin.
Sun nähtes naulitsin rakkauteni,
– vaan maahan lasken sen tummin öin.
     Se päivin ristillä riippuu,
     vaan maahan lasken sen tummin öin!
Sun nähtes päivin mun rakkauteni
hymyhuulin paastoo, juo etikkaa.
öin ristinsä juurella rakkauteni
sun rakkauttasi janoaa.
     Se päivin ristillä riippuu,
     öin tomussa maan sua janoaa.
Ja jok’ainoa aamu ma rakkauteni
taas jalkaisi jäljiltä nostaa saan.
Ja jok’ yö otan ristiltä rakkauteni
sult’ anteeksi nöyrästi anelemaan.
     Se päivin ristillä riippuu,
     mut öin sua vartovi tomussa maan!


Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.