Georgiini

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Heitti sammuvan päivän miilu
ikkunoihimme ruskon viinin.
Tukkas mustassa yössä: hiilu
syksyn ylpeimmän georgiinin.
Päivät syksyiset, säteilevät
hurman ylpeän tuta soi mun.
Valmut, neilikat vei jo kevät,
jätti daalian kultaloimun.
Kukka ylpeä sulle säilyy,
syksyn kultainen georgiini.
Juomasarkassa eessäs päilyy
täysivuotinen, valmis viini.
En ma kysele: »Ikuisesti?» –
ensi yönä jo tulkoon halla!
Hehkun pelotta, tulisesti
niinkuin daalia talven alla.
Kuuma, rohkea, kirkas, hellä
olkoon tunteeni kypsä viini,
hehku kuoleman kynnyksellä,
syksyn ylpeä georgiini.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1936: Unen kaivo: runoja. WSOY, Porvoo.