Frol Silin niminen talonpoika

Frol Silin niminen talonpoika. (Venäjästä.) (Kirjoitettu Venäjän Oppinelta N. M. Karamsinilta.) Kirjoittanut Nikolai Karamzin

Viellä tänäkin aikana^[1] en taida paitti sydämmellistä liikutusta mieleeni johdattaa sitä ankaraa vuotta, kuin nälkävuoden nimellä on Nisovin^[2] asujanten muistossa; sitä kesää, jona pitkälliseltä kuivuudelta kellastunet pellot eivät saanet muuta kastetta, kuin murhellisten maanmiesten kyynelitä; sitä syksyä, jona, tavallisten ilolauluin siassa, huokauksia ja voivotusääniä kaikui kylissä epätoivoisilta ihmisiltä, jotka näkivät riihensä ja aittansa tyhjänä; ja sitä talvea, jona koko perhekunnat, luopuen huoneistansa anoit almuja maanteillä, ja viettivät taivan alla lumessa koko päivät ja yöt myrskyilmoilla ynnä pakkasilla. En tahdo tässä kehoittaa minun lukiani herkiää sydäntä sillä, että kertoisin sen ajaan kauhioita tapauksia, vaan säästän häntä – Minä asuin silloin yhdessä kylässä Simbirskin tienoissa, olin viellä lapsi, mutta tunsin ja käsitin jo asiat niinkuin aika- ihminen ja kärsein, katsellen lähimmäiseni kärsimistä.

Yhdessä meidän liki-kylässämme eli – ja elää mikämaks viellä nyt^[3] – Frol Silin, työssä ahkera maanmies, joka aina paremmin muita viljeli maatansa, aina kokoi viljaa enämmin kuin muut, eikä vähääkän koskan myynyt kaikesta viljastansa, jonkatähden hänen riihessänsä aina löytyi muutamia säästö-kykkäitä. Katovuosi tuli ja kaikki sen kylän asujat köyhtyivät – kaikki, paitti sitä huolellista Frol Siliniä. Mutta ei ollut huolellisuus ja peräänajattelevuus se ainoa avu jota hän harjoitti. Sen siaan, että hän olis myynyt viljaansa kalliin hintaan, ja ottaen ajaasta vaari, äkisti rikastunut^[4], kokoonkutsui hän köyhimmät kylänsä-miehet ja sanoi heille: ”Kuulkaat, hyvät veljeni! teillä on nyt viljan puutos, mutta minulla on kyllä; käykämme riiheesen, auttakaat minua tappamaan neljä rihtä, ja ottakaat sitte teillenne vuotisen tarpeenne.” Talonpojaat hämmästyivät ihmettelemisestä: sillä hyväsydämmisyys on sekä kaupunkeissa että maankylissä harvoinnähtävä! Huuto tästä Frol Silinin hyvyydestä kuului kauas ympäri. Köyhiä muista kylistä tuli myös hänen tykönsä ja anoit viljaa. Tämä hyvä mies kutsui heitä veljiksensä, eikä kieltänyt yhdeltäkän ainoalta. ”Kohta me jakailemme muille kaiken meidän viljamme,” sanoi hänelle hänen vaimonsa. ”Jumala käskee antamaan anovaisille,” vastais hän vaan.

Taivaan Herra kuuli köyhäin rukouksen ja siunais tulevan vuoden hedelmällisyydellä. Maanmiehet, joita Frol Silin oli auttanut, tulivat nyt tämän hyvintekiänsä luokse ja toivat takasin sen viljan, kuin he häneltä olit ottanet, ynnä kasvon kanssa. ”Sinä varjelit meitä ja meidän lapsiamme nälkään kuolemasta,” sanoit he: ”Jumala yksinään taitaa palkita tain sinun hyväntyös; mutta me tuomme kiitollisuudella jälleen, mitä me sinulta lainanet olemma.” – ”En minä mitään tarvitte” vastais Frol: ”minulla on paljo uutta viljaa. Kiittäkäät Jumalata; en minä, vaan Hän auttoi teitä hädässä.” – Turhaan vaativat häntä hänen velvollisensa. ”En minä ota teidän viljaanne; mutta koska teillä on liiaksi, niin antakaat sitä niille jotka menneenä syksynä eivät tainet kylvää peltojansa ja ovat nyt puutteesa; meidän ympäristöllämme löytyy paljo sellaisia. Auttakaamme heitä ja Jumala on siunaava meitä!” – ”O suloista miestä (sanoit maanviljeljät liikutuksella ja kyyneliä vuodattaen) aivan suloista! Tapahtukoon sinun tahtos jälkeen! Me tahdomme jakailla tätä viljaa vaivaisille, ja sanoa, että he ynnä meidän kanssamme, mahtaavat rukoilla Jumalata sinun edestäs. Meidän lapsemme pitää myöskin sinun edestäs rukoilemaan.” – Frol itki tämän ohessa ynnä heidän kanssansa ja katsoi ylös Taivaasen; mitä hän siellä näki – on hänelle, vaan ei minullen tuttava.

Yhdessä liki-kylässä paloi neljätoistakymmentä taloa: Frol Silin lähetti kullekin näille taloille kaksi ruplaa rahhaa ja viikaten.

Joku aika jälistäpäin paloi toinen kylä. Asujat jotka kadottivat melkeen kaiken tavaransa, kiiruhtivat (hädässä) sen kuuluisan hyväsydämmisen Frol Silinin tykö. Tällä erällä ei ollut hänellä rahhaa. ”Minulla on liika hevoinen” sanoi hän: ”ottakaat se ja myykäät.”

Herransa nimeen osti^[5] hän kaksi tyttöä, toimitti heille vapauskirjoja (orjuudesta), kasvatti heidän niinkuin oman tyttärensä, ja naitti heidän avullisella morsian-lahjalla – –

Jos et sinä ihmisyyden ystävä, viellä ole meitä jättänyt^[6], etkä viellä muuttanut engelein mailmaan kuin sinulle paremmin sopii, kussa Armon käsi on korottava sinun yli monen maallisen ruhtinan: niin sinä epäilemätä nytkin teet hyvää lähimmäiselles ja osotat sinun taivallisen kunnias (mahdollisuutes)! Erinäisessä tilaisuudessa ja kaukana sinusta, opein minä tuntemaan sinun töitäs; asuen lässä sinua, en minä niitä tuntenut. Koska minä tulen niille paikoille, jotka sinulta kaunistetaan, niin minä pyhällä kunnioittamisella lähenen sinun majaas, ja kumarran (nöyrytän itteni) jumalisuutta (jumalisuuden edessä) sinun muodossas. Mutta jos en löydä sinua eläväin maassa, niin annan itteni johdattaa sinun haudalles, ja vuodatan tunnottomaan maahan tunnon kyynelen; minä haen yhden valkoisen kiven^[7], lasken sen sinun lepokammios päälle, ja kaivaan siihen omalla kädelläni nämät sanat: ”Tässä lepää hyvintekevän ihmisen tomu.”

1. Eli niinkuin perustuskielessä seisoo: Tähän aikaan saakka, По сіе вгемя [po sie vremja].
2. Isompain jokien kymissä asuvat ihmiset kutsutaan tällä nimellä.
3. Näin sanoi se vanha Oppinut, joka myös itte muutama vuosi sitte jo kuoli.
4. Jota aivan usiat viipymätä tekevät kaupunkeissa ja maakunnissa.
5. Frol oli itte orja eikä siis saanut ittellensä orjia ottaa, vaan täytyi tehdä sitä Herransa nimeen.
6. Tässä puhuttelee nyt se Oppinut Karamsin häntä, ehkä kaukana olevaista, ja ylistää hänen avujansa.
7. Yhtä laja valkosta kiveä, siihen soveljasta, löytyy Keski- Venäjässä, kussa Frol Silinkin eli.

Lähde: Turun Viikko-Sanomien vuosikerta 1830, 26. kesäkuuta, s. 1–3. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 25.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Turun Viikko-Sanomat, vuosikerta 1830. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/tvs/tvs_1830_rdf.xml.