Fritiofin satu: 20. Kuningas Ringin kuolema
| 19. Fritiofin kiusaus | 20. Kuningas Ringin kuolema. Fritiofin satu Kirjoittanut Esaias Tegnér |
21. Ringin draappa |
- Liinakkoharja
- Skinfakse[1] esiin
- varhaisen auringon aalloista tuo.
- Säteiden sarja
- välkkyvi vesiin,
- kuninkaan saliin jo loistoa luo.
- Sisäänpä astuu
- Fritiof nyt murhein;
- kalvas on Ring; sulo Ingborgin siin’
- silmä jo kastuu.
- Päätöksin urhein
- vieras nyt hyvästi lausuvi niin:
- ”Laineet jo valaa
- laitoja purren,
- rannasta pyrkii se aavoille päin.
- Pois se jo halaa,
- vieras nyt surren
- jättävi maansa ja armaansa näin.
- ”Renkahas kanna,
- Ingeborg, vielä:
- pyhiä muistoja kätkevi tää.
- Pois älä anna!
- Oi, älä kiellä:
- koskaan et mailmassa taas mua nää.
- ”Nähdä en malta
- suitsua sauhun
- Pohjassa enää. Pakko mun vie;
- nornain on valta.
- Aaltojen pauhun
- kodiksi sain; meri hautani lie.
- ”Ring, älä rantaan
- lähde sa vainen
- puolisos kanssa, kun syys repi puut.
- Ehkäpä santaan
- viskovi laine
- Fritiofin, pattoisen viikingin luut.” –
- Ring jo nyt äänsi:
- ”Kuulla on kurja,
- heikkona naisna kun itkevi mies.
- Hetkeni säänsi
- norna jo nurja.
- Syntynyt kuolevi: siinä on ties!
- ”Vapaaks et tulle
- kohtalos alta,
- vaikerrus, uhma ei auttavan näy.
- Ingborg on sulle,
- maa sekä valta,
- poikaani varten sen ohjihin käy!
- ”Kansalle haastin
- ystävämiellä,
- kultaista rauhaa ma suosia koin.
- Myös toki raastin
- taistojen tiellä
- kilpeä monta ja voittaakin voin.
- ”Viillän nyt rinnan
- hurmehen juosta:
- pahnoilla kuningas kuolla ei saa[2].
- Vaivani hinnan
- saanen ma tuosta,
- Valhall on tuskaton, tuskikas maa.”
- Uljaasti viilsi
- riimuja rintaan,
- kuolemanriimuja kuningas tuo.
- Kauniisti kiilsi
- pulputen pintaan
- hurme, mi ryntähät ruskohon luo.
- ”Malja jo tänne!
- Terve nyt teille,
- terve, sä Pohjola mainehikkain!
- Henkinen jänne,
- tähkivä heile,
- rauhasa työ oli lempeni ain.
- ”Missä on rauha?
- Taisto mun sytti,
- rauhaa ma etsin, mut löytänyt en.
- Nyt minut lauha
- kumpujen tytti
- vievä on helmahan jumalien.
- ”Terve, sä suuri
- taivaisten parvi!
- Haipuvi maa, ja jo Aasat ma nään.
- Raikahti juuri
- Gjallarinsarvi[3]:
- autuus on kruunaava kuninkaan pään.”
- Virkki ja kättä
- Ingborgin painaa,
- kättä jo poian ja ystävän niin.
- Viivähtämättä
- henki jo vainaan
- riemuiten liitävi taivaisiin.
- ↑ Auringon hevonen.
- ↑ Vrt. 4:nen runon muist. 1.
- ↑ Valhallan portinvartijan sarvi, jonka tojahdus kuului yli maailman.
Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.