Friederike Brion’in lauluja

Friederike Brion’in lauluja Kirjoittanut Gustaf Fröding

Muut kisaa karkeloiden

mä vielä nuori lien,

mut jos käyn leikkiin noiden,

niin surun mukaan vien.

Jos istun, luoden lointa,

ja toisi rauhaa tuo,

saa suru kesken tointa

ja myöskin lointa luo.

Jos illall’ lähden lehtoon,

mist’ ennen hoivaa hain,

niin suru tyyness’ ehtoon

vait astuu rinnallain.

* * *

Rein uljas kodit pienet

saa nähdä retkellään,

ei noita jää – sen tiennet! –

tuo uljas kysymään!

Kaikk’ kuvastain, se kulkee, –

käy puiston laitaan vuo;

se puron helmaans’ sulkee

ja vaahdot maihin luo.

Se heijastelee vienoon

nuo näyt taipalein,

mut rientäin ohi tienoon,

käy mereen uljas Rein.

* * *

Laps sylissä vastaani tyttö sai,

hävyn ilmein, arkana vieroin,

oli rääsyissä hän, nimi hylkiön kai,

koti maantie kylmien mieroin.

Toki jotain hän omaksi tietää voi,

kaks lämpeni toistansa vastaan.

Tuo raukka jos itse mä oisin, oi!

Noin saisipa hoivata lastaan!

Lähde: Fröding, Gustaf 1915: Valikoima runoja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.