Franzenille.

Kirjoittanut Johan Jakob Nervander
Suomentanut Osku Velho.


Maan vielä muistatko, mi ensi soiton
sai kuulla kantelosi kaunoisen,
kun sulosäveleitä valaen
sä aloit runoilusi aamunkoiton?
Mut ei! – Sä itse tahdoit maan luo loiton
pois mennä meiltä, taakse merien.
Sä meidät unhotit, mut, ainoinen,
sun muistos muilta muistoilta vie voiton.
Mut viihdy! Valita ei synnyinmaas.
Se oppinut on äidinsydämeensä
salaamaan tuskansa ja kyyneleensä.
Se tietää: konsa myrskyt saapuu taas
ja kesä kukkeuttansa jää vaille,
niin myöskin joutsen lentää kaukomaille.


Lähde: Velho, Osku 1922: ”Umpimähkään”: O. Velhon elämäntyön pirstaleita. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.