Franzénin muistojuhlana

Franzénin muistojuhlana. 18 9/2 72. Kirjoittanut Isa Asp

Kokoontuneet emme suotta

liene tänne? Emme niin.

Tänään täyttyy sata vuotta

päivästä, jon’ havaittiin

tähti Pohjan tai vahalla,

yli Suomen loistellen,

säteitänsä yli muiden

maiden myöskin heitellen.

Franzén oli tähden nimi:

kuk’ ei häntä tuntisi?

Kuka suomalainen häntä

lemmellä ei mainisi?

Suomessa on synnyinmaansa:

täällä tähti ilmestyi;

täällä häneen runotarki

ensi kerran mielistyi.

Emme häntä siitä tahdo

kovin paljo soimata,

että jätti kotomaansa,

muualla sai kotonsa:

Pohjantähti taivahalla

monta maata valaisee;

kuka sitä omanansa,

yli muita, mainitsee?

Lappalainen tuntureilta

sitä riemuin katselee;

samoin Kreikan taivahalla

sama tähti loistelee.

Niinpä Franzén. Monet kansat

hänen näit ja ihastuit;

sillä hän on aikanansa,

loistellunna yli muit’.

Yksi maa on liian ahdas

runoniekan hengelle;

maailmat on hänen; – taivas

kuuluu myöskin hänelle.

Suuret aatteet, suuret riennot

ovat kaiken maailman.

Suuret miehet, suuret työnsä

samoin joka ainoan.

Aika rientää. Ihmislapset

nielee hauta pohjaton;

työnsä seuraa heitä; – mutta

kuolematon henki on.

Hengen työt ja suuret riennot

yli muiden seisovat.

Muistonsa on vuosisatain

jälkeen tuoreet, rakkahat.

Tuoreena ja rakkahana

pysyy muisto Franzénin;

nimensä hän piirustanna

töihinsä on ainakin.

Suomi kyllä häntä muistat;

sinun on hän poikasi.

Ikuisesti mielehesi

kätket nimen Franzéni.

Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.