Flamilaisten kansallisista liikkeistä

Flamilaisten kansallisista liikkeistä. Kirjoittanut D. E. D. Europaeus.

Flamilaisten kansallisista liikkeistä*).

Suomalaisten itsensä nyt tärkeämmin kuin koskaan ennen on tarwe tietää, kuinka muut samalla kannalla kuin mekin olleet kansat owat edistyneet, ja mitä heissä wielä katsotaan edistymistä wajaaksi. Niiden kanssa sitten on hywä omia kohtiamme wertailla. Sanomme tässä aluksi waan, että suomalaista kansaa Suomenmaassa on jonkun werran päälle puolen-toista miljonan. Inkerinmaalla sekä Aunuksessa ja Venäjän Karjalassa kuin myös Tornion-joen takana Ruotsin ja Norjan puolella on yli senkin wielä suomalaista kansaa, niin että koko luku Suomalaisten sukua ainakin on enemmän kuin 1 milj. ja 700,000. Ruotsalaista kansaa Suomenmaan rantamailla herra Tohtori Tikkanen laskee olewan 239.342 henkeä tahi noin 240 tuhatta.

Alussa mainitusta kirjoituksesta tähän suomennettu ote nyt kuuluu näin:

Wuonna 1846 Belgiassa oli 2.47 l.248 Flamilaista ja 34,000 Saksalaista, joita wastaan oli 1,827,l4l Wallonilaista.

Gentin kaupunki täällä on se parahiten wastaanseisowa paikka, ja wielä nytkin se kaikkein wähimmin belgialainen (tahi ranskalaisuuden woittama). Siitä kaupungista ne ensimäiset Flamilaisten tahi oikeastansa flamilaisen puolluskunnan wastustuksen ilmoitukset esiin tuliwatkin, sillä se olisi wäärin, jos koko kansan jo luultaisiin kannattaman näitä flamilaisia liikkeitä. Siksi se woipi tulla ja siksi sen täytyykin tulla, jos Belgianmaa sen tulewaisen suuren saksalaisen liittokunnan yhteyyteen säilywäksi tahdotaan; mutta sille kannalle ei kansa itse siellä wielä ole päässyt. Se siinä asiassa wielä on osan ottamatoin, ja puoleksi walistuneet häpeilewät flamin kieltä, jota ne waan talonpoikain kieleksi katsowat, eiwätkä usko sillä kielellä woitawan mitään kyllin koreasti sanoa. Ranskalaisen opin käyneet sitä wastaan owat osaksi liian laiskat uutta kieltä oppimaan, osaksi taasen suoria wihollisia kaikille Flamilaisten liikkeille.

Siitä se siis on ymmärrettäwä, miksi ne ensimäiset äänet Flamilaisten asiassa oppineitten suusta läksiwät, nimittäin Willemsin ja Blommertin. Sen perästä Antwerpin kaupungissa kohosiwat ylös kaunokirjailia Conscience ja kaunokirjailia sekä kansallinen runoilla von Ryswyk. Tämä liike sen kautta tulikin kansan käsitettäwäksi, kuin se tuli kaunokirjalliseksi ja runolliseksi, ja sen kautta yleisiä mielipitoja liikutti.

Wuonna 1830 oli Belgiassa alasaksalaisia (tahi flamilaisia) kaunokirjailloita (7 nimeä). Nyt meillä on (38 nimeä), oppineitten nimet lukematta. Painettuin kirjain luettelus wuodesta 1830 wuoteen 1855 täyttää ei wäheminin kuin 233 kahdeksais-siwua.

Sitä tällä lailla syntynyttä flamilaista kirjallista liikettä kohta ei enää woitukaan kieltää löytymästä, ja wähitelien se rupesi waltiollisellekin alalle pääsemään. Wuonna 1856, 27 p. Kesäk. Kuningas kotimaan asiain ministerin de Deckerin ehdoituksesta määräsi istuntokunnan, johon otettiin kymmenen oppinutta miestä (nimet luetellaan ja mitä miehiä ne owat). Tässä suomalaisille lukioille lyhemmiten waan mainittakoon, että siihen otettiin Conscience ja Gentin kaupungissa olewan "Kieli on koko kansa" nimisen seuran esimies Rens. sekä van der Goort, entinen kirjanhoitaja Flamilaisten keskimäisessä asiakunnassa (Mittelcomitéi) ja wielä nytkin flamilaisuuden innollisimpia kiihoittajia.

Lokakuun 8:ntena päiwänä 1856 tämä istuntokunta piti ensimäisen ja saman kuun 16:ntena päiwänä kuudennen-toista istuntonsa, joka myös oli wiimeinen. Heidän neuwonpitonsa matkaansaattamat päätökset jäiwät kuitenkin salaan. Wasta sitten kuin anomuskirjoja niiden julkaisemista pyytämään aina enemmin ja enemmin tuli, niin se asia 10 p. joulukuuta 1858 otettiin kuninkaan neuwokammarissa keskusteltawaksi, ja tammikuussa 1859 koko Belgianmaa tiesi, mitä tämä flamilainen istuntokunta anonut oli.

Flamin kielen pitäisi wasta flamilaisissa maakunnissa oleman ainoana opetuskielenä kollegia-kouluin alimaisissa luokissa saksalaisten kielten (flamin ja saksankielen) opetuksessa ja uskonopin aineissa, ja olkoon sillä sama oikeuus ranskan kielen rinnalla kaikissa kilpapalkintoin etsimisissä, yksin lääke-opin akatemiassakin ja kaikissa maawiljelyskouluissa, ryytimaanhhoito-kouluissa, eläinten lääkityskouluissa ja kauppa- sekä merimiesten kouluissa pidettäwissä luennoissa.

Flamilaisten paikkakunnissa alkeis- ja kyläkouluin opettajiksi aikowain ei pitäisi enää olewan pakoitettuna ranskan kieltä ymmärtämään; mutta toisaalta niitä ei koskaan pitäisi opettajiksi otettaman, jos eiwät ole perinpohjin taitamat flamin kielessä, kouluin hoitajain semmoisissa paikkakunnissa pitäisi opettajain ja seurakuntain esimiesten kanssa waan käyttämän flamin kieltä. Myöskin pitäisi kuninkaalliseen Akatemiaan Brysselissä sekä laulanto-kouluun erinäinen alasaksalainen (flamilainen) osasto asetettaman.

Kaikista ministerein wirkapaikoista ulosannettawat päiwäkirjoitukset, asetukset ja käskyt owat molemmilla kielillä, ranskaksi sekä flamin kielellä kirjoitettawat. Kaikki kirjalliset toimitukset, ilmoitukset ja kirjeenwaihteet flamilaisissa paikkakunnissa, kaupungeissa ja kylissä owat yksinänsä flamin kielellä kirjoitettawat.

Oikeuuspaikoissa flamilaisissa paikkakunnissa on flamin kieltä käytettäwä puheessa, ja kirjat, kutsumukset sekä päätökset owat flamin kielellä tahi molemmillakin kielillä kirjoitettawat. Ylmäisistäkin oikeuuspaikoissa päätökset aina owat annettawat sillä kielellä, jota kirjoissa alusta on käytetty.

Flamilaisissa paikkakunnissa jokaisen wirkamiehen, olkoon mitä arwoa hywänsä, pitää ymmärtämän flamin kieltä, eikä kukaan flamin kieltä tarkasti taitamatta pääskö flamilaisessa paikkakunnassa notariuksen tahi lain asiainajajan wirkaan.

Samoin olkoon flamin kielen taitaminen waatimuksena waltainwälillisiin eli diplomatillisiin wirkoihin ja kaupan hoitomiehen eli konsulin wirkoihin päästettäwiltä.

Merisotawäen pitäisi oleman kokonansa flamilaisen ja maawäen jaettuna flamilaisiin ja wallonilaisiin rykmentteihin ja komantokieli olkoon flamilainen ja wallonilainen erittäin.

Tämä istuntokunnan kirjoitus tuli melkein kaikissa Belgianmaan sanomalehdissä ranskan ja flamin kielillä painetuksi. Yleisyyden mielissä siitä syntyi toisistansa hywin eriäwiä ajatuksia; ylimalkaan kuitenkin sitä ei hyweksitty. Yksin flamilaisen liikkeen rehellisimmätkin ystäwät myönnyttiwät, että istuntokunta usein oli käyttänyt liian karkeita sanoja, ja oli waatinut enemminkin, kuin esiwalta nykyisessä tilassa matkaansaattaa taitaisikaan. Etenkin se waatimus nostatti paljon wihastumusta Brysselissä ja sotawäen itsensäkin keskessä, kuin sitä anottiin eroitettawaksi wallonilaisiin ja flamilaisiin rykmentteihin.

Hallituksen wastaus annettiin 23:ntena p:nä Maaliskuuta 1859 ja oli kaikkein mieliksi hywin kohtuullinen.

Seuraawan Huhtikuun 25:ntcnä p:nä Brysselissä tälle istuntokunnalle pidettiin kunniakestit, joissa lausutuissa puheissa enimmissä Belgianmaan molempain erikielisten kansain weljellinen wäliliitto kokoonkäywäksi puolustettiin. Wallonilaisetkin jo rupeawat osoittamaan Flamilaisille hywänsuontoisuuttansa. Se jo on nähtäwä siitäkin, kuin jo monta ranskankielistä Belgialaista ja niiden joukossa National-nimisen sanomalehden toimittaja Potwin, on ruwennut osalliseksi "Flamilaiset etunenässä" nimiseen seuraan. Se julistuskirjoitus tahi manifesti, minkä tämä seura 14:ntenä p. Lokakuuta 1859 ulosantoi, sekin oli Belgialaisten yhteismielisyyteen kirjoitettu. Hallitus puolestansa näyttää niin paljon kuin mahdollista on Flamilaisten soweliaille pyynnöille oikeuutta osoittamaan pyrkimän. Rahawarain ministeristö jo on pannut toimet toimeen, saadaksensa Flamilaisille wapaan kielensä käytännön kaikissa tulli- ja wero-asioissa, ja ministeri Rogier jo Huhtikuun alussa samana wuonna käski kaikkein flamilaisten paikkakuntain kuwernööriä heidän hoitonsa alle kuuluwissa asioissa flamin kieltä käyttämään.

Näin siis on toiwottawa, että nämät flamilaiset liikkeet aina enemmin ja enemmin woimistuwat tukewaksi tueksi saksalaisuudelle ranskalaisuuden lewenemistä wastaan, ja wiimein saattawat Belgianmaan siihen oikeaan tarkoituksehensa, nimittäin jäseneksi saksalaisen kansakunnan suureen waltioliittoon.

(Jatketaan.)

* Otettu saksalaisesta sanomalehdestä nimeltä "Illustrirte Zeitung! N:ro 917, ulostullut 26 p:nä Tammikuuta tänä vuonna.

Lähde: Suometar 10.5.1861