Filosofi

Filosofi. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Ol’ kerran mies, mi tietää saada tahtoi,

kumpaako maailmassa olla mahtoi

enemmän, viisasta vai tyhmää väkee.

Hän kaupungilla paljon kansaa näkee.

Hän alkaa huutaa: ”Kuulkaa, tulkaa tänne,

te mailman nerot, viisaat, edessänne

mä seison, tahdon teitä kunnioittaa

ja teidän suuren suosionne voittaa.”

Ei kukaan tule edes lähimainkaan,

useimmat eivät häntä kuule lainkaan.

Vain jotkut hymähtävät: ”Katsos houkkaa!”

Vaan hänen sanansa ei ketään loukkaa.

Hän tuumii itseksensä: ”Merkillistä,

ettei oo tuhansista ihmisistä

ainutta viisasta ja nerokasta!

Löytyiskö niitä koko maailmasta?”

Nyt huutaa hän: ”Te tomppelit ja houkat!

Te tyhmät, hullut, järjettömät moukat!

Jos haluatte ylösrakennusta,

niin multa voitte saada opetusta.”

Vaan jopas tuli hälinätä tuosta:

Jok’ainoo alkoi häntä kohden juosta.

Kun viisaita hän huus, ei ykskään tullut, –

nyt sai hän kimppuhunsa kaikki hullut.

He niinkuin villipedot elämöivät,

he tyrkkivät ja potkivat ja löivät.

He antoivat niin että korvat soivat

ja silmäkulmat tulta salamoivat.

Vähissä hengin kotiin pääsi miesi,

vaan nyt hän suuren arvoituksen tiesi

hän yksin oli maailmassa viisas,

mutt’ hulluja ol’ kyllä että piisas.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.