Feniläiset.

Kirjoittanut Julius Krohn


Voi kansa raukka, onneton,
Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton,
Viel’ astut paikkaas kotoisaa!
Sun poikas parhaat, uljaimmat
Armotta Saksilainen löi,
Ja nurmikkosi vihannat
Hän saaliiksensa kaikki vei.
Maat, joita kynnät orjana,
On esi-isäis vanhat maat;
Sä vierahana astua
Perintöäsi omaa saat.
Vaan parhaan aartees – ainoan
Mi ryöstäjältä jäänyt ois,
Sun kieles armaan, ihanan,
Sä, houkka, itse vaihdoit pois.
Ja avu jaloin maallinen,
Omahan maahan rakkaus,
On sulle, Erin kurjainen,
Vaan kova, julma kirous.
Sen liekk’ ei taida lämmittää,
Ei valoa se sulle suo;
Se polttaa vaan ja hävittää,
Ja mustaksi sun nimes luo.
Voi kansa raukka, onneton,
Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,
Vaan niinkuin haahmo rauhaton
Viel’ astut paikkaas kotoisaa.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.