Feeniläiset

Feeniläiset Kirjoittanut Julius Krohn

Oi kansa raukka, onneton,

Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,

Vaan niinkuin haahmo rauhaton

Viel’ astut paikkaas kotoisaa!

Sun poikas parhaat, uljaimmat

Armotta Saksilainen löi,

Ja nurmikkosi vihannat

Hän saaliiksensa kaikki vei.

Maat, joita kynnät orjana,

Ol’ esi-isäis vanhat maat;

Sä vierahana astua

Perintöäsi omaa saat.

Vaan parhaan aartees, ainoan,

Mi ryöstäjältä jäänyt ois,

Sun kieles armaan, ihanan,

Sä, houkka, itse vaihdoit pois.

Ja avu jaloin maallinen –

Omahan maahan rakkaus –

Nyt sulle, Eerin kurjainen,

On kova, julma kirous.

Sen liekk’ ei voi sua lämmittää,

Ei valoa se sulle suo;

Se polttaa vaan ja hävittää,

Ja mustaksi sun nimes luo.

Oi kansa raukka, onneton,

Jok’ kuoll’ et voi, et elää saa,

Vaan niinkuin haahmo rauhaton

Viel’ astut paikkaas kotoisaa.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.