Faustin II osan alkukuorot
Faustin II osan alkukuorot. Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
Suom. Aarni Kouta. |
- Ihana seutu.
- Faust kukkanurmella väsyneenä, levottomana,
- unta etsivänä leväten.
- Henkiparvi leijuvana häilyen, suloisia pikkuolentoja.
- Ariel.
- Tuulikanteleitten säestämä laulu:
- Konsa kaikkialla hohtaa
- kukkain sade keväinen,
- ihmislasten katseen kohtaa
- vihree siunaus kenttien,
- silloin keijut sinne rientää,
- miss’ on apu tarpehen;
- onnettuutta tahtoin lientää
- hyvien ja pahojen.
- Kun ympäröitte ilmavasti leijuin
- tään urhon, tapa on se jaloin keijuin.
- Sydämen tuima taisto hillitkää,
- pois kilpistäkää tunnon-tuskan nuolet,
- sisäinen sulattakaa rinnan jää.
- Pois pyyhkikää yön hetkien huolet,
- ne lieventäkää, kallistakaa pää
- patjoille, jotka viileyttä valaa,
- mies sitten kylpyyn viekää Lethen veen,
- jäsenten jäykkäin notkeus pian palaa,
- kun lepää vain hän päivän koitteeseen.
- Ihanin velvollisuus täyttäkää:
- taas hälle pyhä valkeus näyttäkää.
- Kuoro
- yksin, kaksin ja useammat yht’aikaa, vuorotellen ja yhdessä:
- Konsa yli vehmaan tienoon
- leyhyy ilma lempeä,
- sulotuoksuun, usvaan hienoon
- kaiken kietoo hämärä,
- ikirauhan kuiske kulkee,
- tuutii levon sydämeen,
- päivän portti hiljaa sulkee
- silmät urhon uupuneen.
- Yö on tullut, pyhään paloon
- puhkee taivaan tähtivyö,
- kipinöihin pieniin, valoon
- suureen syttyy ylhä yö,
- ilman ääret kimaltaen
- syviin vesiin kuvastuu,
- valtiaana taivaanlaen
- loistaa täysi, tumma kuu.
- Haihtumistaan hetket haihtuu,
- pois on onni, onnettuus,
- tilas terveyteen vaihtuu,
- kohta koittaa päivä uus.
- Laaksot, kummut vihannoivat,
- käyvät rauhan siimekseen,
- peitoin hopeelaineet loivat
- kypsyy heelmäin runsauteen.
- Toiveet saavuttaakses tuonne
- katso päivän koittohon!
- Kevyt kahleittes on luonne:
- uni pelkkää usvaa on!
- Uskallukses siitä karttuu,
- mikä laumaa kammottaa;
- ymmärtäin kun toimeen tarttuu,
- jalo kaiken aikaan saa.
- Suunnaton melu julistaa auringon lähestyvää nousua.
- Ariel:
- Ulvoo Ilmatarten myrsky!
- Hengen-korvaan lyö kuin tyrsky
- päivän uuden synnyinhyrsky.
- Paasiportit paukkaa, jyskää,
- aamun rattaat pyörii, ryskää,
- pauhun valo synnyttää!
- Rummut räikkyy, torvet raikuu,
- silmät vilkkuu, korvat kaikuu,
- pakoon, keijut, kiitäkää
- hiljaisuuteen kukkain umpuin,
- kätköön vuorten, lehväin, kumpuin,
- syvemmälle, syvempään;
- kuuroks käy, ken kuulee tään.
Lähde: Maailman lyriikkaa: runosuomennoksia. 1922. Aarni Kouta. Otava, Helsinki.