Faunit
Faunit. Kirjoittanut Katri Vala |
- Neljä nuorta faunia
- loikoi sinisillä rypälekasoilla.
- Heidän yksinkertaiset silmänsä
- olivat ajattelua täynnä.
- He miettivät elämän salaisuutta
- tuijottaen ankarasti kavioihinsa.
- Metsässä oli hiljaista ja helteistä.
- Aurinko paloi kuin tuliroihu.
- Ja yksi fauneista hypähteli toisten lomitse
- selvittääkseen huumaantuneita ajatuksiaan.
- Mutta vanha fauni nukkui
- karvaiset jalat lähteessä
- ja hymyili.
- Hän näki unta nuoruutensa kiivaista lemmenöistä.
- Silloin ponnahti notkea nymfi
- mietiskelijäin ylitse,
- ja nämä lähtivät ulvahtaen tavoittamaan häntä,
- kun hän nauroi valkoisen olkansa yli.
- Ja he potkivat kipeästi toisiansa juostessansa.
- Mutta sinisistä rusentuneista rypälekasoista
- valui monta pientä tuoksuavaa puroa lähteeseen,
- jossa vanha fauni vilvoitteli jalkojansa.
Lähde: Vala, Katri 1925: Sininen ovi: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.