Eväät ovat jääneet jäälle, ja kova nälkä alkaa ahdistaa
Eväät ovat jääneet jäälle, ja kova nälkä alkaa ahdistaa. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Matkaeltu melko aika
- taas on alueita näitä,
- ympärillä ulapoita
- aukeoita taikka jäitä.
- Vaan kun atrian ois aika,
- silloin vasta lapset huomaa,
- että kori jäikin jäälle,
- eik’ oo ruokaa eikä juomaa.
- Lasten ajatukset tuosta
- pysähtyvät seikkaan tähän:
- onhan kookospähkinöitä
- lentolaivassamme vähän.
- Virkistykseksensä niitä
- lapset kyllä syövät hiukan,
- mutta kukkokiiskin puute
- Mirrille tuo olon tiukan.
- Vaan kun matkustettu taasen
- edelleen on päivä, kaksi,
- nekin loppuvat, ja nälkä
- tulee aivan ankaraksi.
- Asutuita alueita
- ei nyt näy, on kaikkialla
- sama autius ja tyhjyys,
- taivas yllä, merta alla.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.