Evään tuonti
Evään tuonti. Kirjoittanut Hilja Tamminen |
- Aamulla alkavi, iltaan kestää
- vaellus ympäri leirin ain.
- Vartijat portilla kokevat estää,
- ampumis-uhalla pelottain.
- Säikkyiskö moista naiset ne urheet;
- nääntyvi leirillä rakkaimmat,
- siitä on rinnassa huolet ja murheet,
- siksi he kaikkea uhmaavat.
- Pihalla horjuvat pöhöisin jaloin
- ryhmissä vangit nälkäiset,
- ruokitut haisevin kalliokaloin,
- päivässä kuolee kymmenet.
- Kiertävät naiset vankila-alaa.
- Omansa sieltä jos nähdä sais,
- vaivalla hankittu mytty se salaa
- päällitse aidan jo singahtais.
- Harmaahapsinen äitikin evään
- myös oli laatinut lapselleen.
- Katsehen luo aran ylvästelevään
- vartijamieheen valkoiseen.
- Seisovan huomaa veräjän luona
- tyttönsä riutuvakatseisen.
- Vartija kääntyy, hetkenä tuona
- kiirehti, antimet ojentaen.
- Tieltäpä järjestysmies näki heti,
- yhteiskunta on vaarassa tää,
- hyppäsi luo, käsipuolesta veti
- portilta vanhusta säikkyvää.
- Vartija rientää avuksi veikon,
- muille ei kunniatyötä sois,
- riistävi kädestä tyttösen heikon
- äitinsä antaman lahjan pois.
- Vanhuksen pois lainvalvojat veivät,
- tyrmähän hänetkö telkeää?
- Vartija taskuunsa sulloi leivät.
- Tyttönen portilla nyyhkyttää.
Lähde: Tamminen, Hilja 1923: Vainon ajoilta: runoja. Tampereen työväen sanomalehti o. y.,
Tampere.