Etelän tyttärelle

Etelän tyttärelle Kirjoittanut Valfrid Hedman

Et tunne sinä tätä maata, taida puhettamme,

sä hetkiseksi oletkin vain täällä vieraanamme.

Vaikk’ ihmetellen kuuntelet kuin Väinön kannel soittaa,

ei koivut Suomen konsanaan voi palmujasi voittaa.

Nuo mustat silmät häikäistyisi talven valkolunta,

ei loihdi niille sulojansa kuollut luomakunta;

ei syttynyt oo niiden palo Suomen kankahilla,

et ole piennä ailakoinut nurmen kanervilla.

Ei revontulten roihua oo katseen säihky kumma,

sun sysimusta tukkasi ja iho valkotumma

ei sietää voisi Suomen syksyn hyydyttävää hallaa.

Ei kesätaivaan tähtilöitä ole pohjolalla.

Sä muistat kotis kuutamon, kun valolehtosissa

sen tyynin ikikesän öin sä uinuit unelmissa.

Sä sinne jälleen ikävöit, pois etelääsi halaat,

sä sieltä tulit, tenhotar, sä sinne myöskin palaat.

Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.