Esittelijän mietintö arvojärjestystä koskevassa asiassa
Komitea, jonka Valtioneuvosto oli asettanut valmistamaan uutta arvojärjestystä, lausuu 15 päivänä joulukuuta 1919 antamassaan ehdotuksessa m.m. seuraavaa:
"Sinä aikana, joka on kulunut siitä, kun nykyään voimassa oleva, heinäkuun 15 päivänä 1897 vahvistettu arvojärjestys säädettiin, on valtion virastoihin ja viranomaisiin nähden tapahtunut erittäin suuria muutoksia. On sekä tullut lisää koko joukko uusia keskusvirastoja alaisine virkamiehineen että myös useimmista aikaisemmista keskusvirastoista annettu uusia asetuksia ja johtosääntöjä, jotka sisältävät uusia säännöksiä myös virkamiesten arvosta. Virkojen arvoa koskevista määräyksistä monet eivät enää perustu 1897 vuoden arvojärjestykseen. Komitea on käsittänyt tehtävänsä pääasiallisesti kodifioivaksi ja on senvuoksi puheenalaisessa suhteessa läpikäynyt asetuskokoelman vuodesta 1897 alkaen. Komitealta ei ole kuitenkaan voinut jäädä huomaamatta, että vuoden 1897 arvojärjestykseen sisältyvien arvoluokkien luku - neljätoista, eli oikeammin kolmetoista, koska ensimäiseen luokkaan ei ketän ole luettu - on tarpeettoman suuri, eikä sitä voida perustella millään teoreettisilla tai käytännöllisillä syillä. Komitea on ollut sitä mieltä, että kymmenen luokkaa täysin vastaisi tarkotusta. Luokkia uudelleen muodostaessaan on Komitea noudattanut seuraavaa vertailukaavaa:
Vuoden 1897 arvojärjestyksen luokka. / Ehdotuksen vastaava luokka.
|
|
Aikain kuluessa on arvoasteikon yksityiskohtiin nähden päässyt eri virastojen kesken pujahtamaan paljon epäjohdonmukaisuuksia. Nämä Komitea on koettanut mahdollisuuden mukaan oikaista. Niinikään on arvojärjestyksessä ollut havaittavana selviä jälkiä Venäjän arvojärjestyksen ja venäläisen katsantotavan vaikutuksesta, mitkä jäljet Komitea myös on pitänyt tärkeänä poistaa. Osa viroista on viimeisinä vuosikymmeninä saanut laajennetun ja tärkeämmän toimialan ja tarvitaan niitä hoitamaan etevämpiä kykyjä kuin ennen; toisten virkojen merkitys taas on vähentynyt. Myöskin yleinen katsantotapa on paljon puheenalaisena aikana muuttunut. Kaikissa tapauksissa ovat ne ehdotukset luokkien välillä tapahtuviksi tasoituksiksi, jotka Komitea on tehnyt, verrattain harvanlukuiset. Näiden yksityiskohtien perusteleminen on Komiteasta näyttänyt sitäkin tarpeettomammalta, kun mitään yhtenäistä periaatetta ei tässä työssä ole voitu, eikä yleensä voidakaan noudattaa. Johtavina näkökohtina on pidetty, paitsi käskynalaisuussuhdetta, virkaan kuuluvan työn merkitystä ja laatua, pätevyysehtoja, palkkausta ja yhteiskunnallista asemaa yleensä. Uusia palkkiovirkoja ei Komitea yleensä ole ottanut arvojärjestykseen.
Nykyiseen arvojärjestykseen sisältyviin arvonimiin nähden ei Komitealla ole tilaisuutta tehdä mitään ehdotusta. Enin osa niistä on venäläistä tyyppiä ja on niillä aina ollut vieras kaiku meidän maassamme, toiset niistä taas ovat nykyisiin oloihin soveltumattomat, niin että yleensä vain aniharvat vanhoista arvonimistä enää olisivat käyttökelpoiset. Kun Komitea ei ole katsonut uusien arvonimien ehdottamisen kuuluvan tehtäviinsä, on se jo siitäkin syystä jättänyt arvonimi-kysymyksen kokonaan sikseen."
Esilläolevaan komitean ehdotukseen on esittelijä puolestaan tehnyt vain kaksi muutosta, nimittäin siirtänyt Presidentin kanslian kansliapäällikön toisesta arvoluokasta kolmanteen ja Ulkoasiainministeriön arkistonhoitajan neljännestä viidenteen, mikä esittelijän mielestä paremmin vastaa heidän virka-asemaansa.
Sitäpaitsi on esittelijä ottanut arvojärjestykseen erinäisiä virkoja, jotka ovat perustetut senjälkeen kun komitea on laatinut ehdotuksensa, nimitäin virat Ylisotaoikeudessa, Muinaistieteellisessä toimikunnassa ja piiriagronoominvirat.
Koska komitea ei ole tehnyt mitään ehdotusta arvonimistä, jotka annetaan todellisen viran niitä seuraamatta, ja kun kuitenkin näitä arvonimiä viime aikoina on annettu ja todennäköisesti vastedeskin tullaan antamaan, on esittelijä katsonut tarpeelliseksi tehdä ehdotuksen tässä suhteessa, varsinkin kun arvonimien antaminen tuottaa valtiolaitokselle tuloja. Tämän yhteydessä on huomattava, että arvojärjestyksessä mainitusta arvonimestä suoritetaan voimassaolevan leima-asetuksen mukaan leimamaksua 300 - 2.500 markkaan, jotavastoin leimamaksu muista arvonimistä on ainoastaan 50 markkaa. Esim. kauppaneuvoksen arvonimestä suoritetaan nykyään 916 markkaa, koska se on mainittu arvojärjestyksessä.
Koska muutamia arvojärjestyksessä olevia virkojen nimityksiä käytetään myöskin arvoniminä (esim. maatalousneuvos, professori j.n.e), on esittelijän mielestä välttämätöntä niihin arvoluokkiin, joissa tällaisia virkoja ei ole, ottaa arvonimiä, joita annetaan todellisen viran niitä seuraamatta. Nämä arvonimet ovat mainitut joka arvoluokan lopussa sotilasarvoasteiden jälkeen. Niiden valinnassa on esittelijä koettanut säilyttää entiset nykyisiinkin olosuhteisiin soveltuvat arvonimet ja poistaa venäläistä tyyppiä olevat tahi muuten käyttökelvottomat ottamalla niiden sijaan arvonimiä, joilla on kansainvälinen, useimmiten skandinaavialainen kaiku ja joita voi käyttää niin suomen- kuin ruotsinkielisinäkin. Luonnollisesti voidaan niiden johdosta tehdä oikeutettuja huomautuksia, varsinkin kun maku tässä suhteessa usein on ratkaisevana, mutta joka tapauksessa voi esittelijän ehdotus olla pohjana keskustelulle, joka edistäisi asiaa.
Valtioneuvoston kansliassa, 10 päivänä syyskuuta 1920.
Lähde
muokkaa- Kansallisarkistossa oleva valtioneuvoston kirjaajankonttorin arkiston saapuneet kirjeasiakirjat kirjeakti 309/448 KD 1919.