Esipuheeksi

Esipuheeksi. (Ennen painamaton.) Kirjoittanut Abraham Poppius

Koska paisuin partasuuksi,

Ukko-huonoksi hupenin,

Pitäis la’ata laulamasta,

Pitäis hennoa heretä

Työstä jonkin joutavasta,

Jota inhoovat isännät,

Kun ei tuota kukkaroihin

Kultia, ei kunniata.

Moni saattavi sanoa:

”Olis todella tosia,

Olis tarvis tarkempia.

Kaiken kansamme hyväksi,

Suomessamme suudatella,

Toimen miehen toimitella,

Kuin on runoille ruveta,

Viipyä virren teossa.

Se on työksi tyhmempiä,

Miehellen mitättömämpi.”

”Vaikk’ on vaimoista valitus:

Heill’ on turhuutta tuhannen

Työn ja vaivan vaativata,

Päässänsä ja päärlyissänsä,

Hiuksissansa, hiipoissansa,

Helmissänsä, helmoissansa –

Onpa niist’ etu enempi,

Kuin on laulun laadinnasta.”

Mitä mä poloinen poika

Siihen virkan silmitöinnä,

Sokeana sopestani?

Ken ei muuksi kelvannunna,

Se on Luojansa luvalla

Tullut sirkaksi tupahan,

Savuisehen saunasehen.

Niinpä mielisin minäkin

Sirkan lailla lauleskella

Pimeästä piilostani,

Jos sä, Suomeni, suvaitset,

Sirkan tahtoisit tapaista.

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.