Esimerkki koto-erosta
Esimerkki koto-erosta. Kirjoittanut J. F. Lagervall |
Kapia kahdenkin jälki,
Yhden ei yksin tunnukkaan:
Kansan kattila sakia.
Kontiolahden kirkonkylässä oli muinoin vahva talo ja kaikenpuolin ensimäisiä taloja koko kylässä. Siinä oli kolme veljestä. Matti oli aivan nuorena nainut ja hänellä oli jo 5 lasta. Paavo, sen jälkimäinen oli myös ajoissa nainut ja hänellä oli kaksi tytärtä. Naipa viimen nuorinkin, Antti. Sopu oli aina ollut erinomattain hyvä talossa. Matin vaimo oli, niinkuin tavallisesti vanhin käly, emäntänä, ja kuin Paavo oli Lautamies, niin hänen Eevansakin kutsuttiin emännäksi, josta hän ei vähän pöyrästellyt vieraiden aikana kälynsä rinnalla, mutta Antin Liisa parkaa ei kenkään emännäksi maininnut eikä häntä pantu emännöimään; ei edes konsa hänen omaisiaan tuli kirkkovieraiksi eli ativoin: eikä hänestä ollutkaan emäntää enemmän kuin Antista, joka oli perityperä ja toimetoin, oli isäntää. – Liisa kumminkin yhtä halasi emannuutta ja hänen puheensa Antille oli alti: ”erotaan heistä, käymmekö me heidän ääretöntä perhettänsä elättämään?” Viimen täytyi Antin sanoa veljilleen: ”Jos tekisitte minullekin pienoisen tuvan, niin millä kävisin erilleni”. ”Miksi niin?” sanoi Matti, ”emmekö me aina ole eläneet hyvässä sovinnossa ja leipää on ollut kyllältä?” ”No, minä tämän pienen perheeni syötän vaikka vehnäisillä”, vastasi Antti. ”Koska niin tahdot,” sanoivat vanhemmat veljet, ”yhdessä olemma kyhänneet nämät kartanot, niin tuleehan meidän yhdessä tehdä sinullekin asunto”. – Niin tehtiinki, ja Antti alkoi omaa elämäänsä, itse isäntänä, Liisa emäntänä.
Vanhemmat veljet elivät entiselleen, mutta nuorella isännällä, kuin yhdessä saadut varat aika ajallaan hupenivat, niin vuosikymmenten kuluttua Antin täytyi Liisoineen kiskoa petäjän kuorta leiväksi, vaikka heillä ei ollut kuin kaksi lasta. Vieras, nähden petäjä-levyjä kuivamassa, kysyi: ”Miten teidän talossa näkyy petäjää?” Tuohon Matti vastasi: ”Ne ovat Antin vehnäisiä!”
Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 5.3.1857.