Esiisämme

Esiisämme. (Lähetetty.) Kirjoittanut Antti Puhakka

Katsellaanpas kansakunta,

Sukuamme Suomen kieli,

Kuinka ovat orpolasna,

Aina ollut armotonna,

Varsin Vanhasta ajasta,

Kurjat raukat kulkenunna,

Entiset esiisämme,

Meiän valta vanhempamme,

Aina asti Aasiasta,

Tullut näille tuntureille,

Sieltä kurjat kulkiessa,

Maan matoiset matkatessa,

Vienasta Venäjän maassa,

Erämaista eksynynnä,

Vienan vievillä vesillä,

Laatokan lahen perillä,

Eronnut esiisämme,

Kauas tullut toisistansa,

Yksi tullunna Turuhun,

Hämehesen häilähtännä,

Toinen vierynnä Virohon,

Rii’an maalle rientänynnä,

Kolmas polki Pohjanmaalle,

Lapin laajoille saloille,

Me itse poloiset poiat,

Karjalan katalan raukat,

Saanut Saiman tienohille,

Oikonut Orivesille,

Vielä meiän veljeksistä,

Saanut Suomen kielisistä,

Muuan joukko Moskovahan,

Eräs ukko Unkarihin;

Eikä sitten siitä päivin,

Kuin erois esiisämme,

Ole’ tarkoin tuntenunna

Sukuansa Suomen kieli,

Sitten kurjat sieltä päivin,

Suku halpa Suomalainen,

Nähnyt tuulet, nähnyt tuiskut,

Nähnyt vahvat vastarinnat,

Koska oovat kulkenunna,

Lumimaita matkustanna,

Käynyt suuria sotia,

Tappeloita tallustanut,

Jousi ollunna olalla,

Varustettuna vasamat,

Yksi ollut ampujana,

Toinen nuolen noutajana;

Käyty korvet kolkutellen,

Salot synkät sylkytellen,

Sillä keinoilla kerätty,

Otettu metsän otukset,

Sivakoilla saali saatu,

Lylyin syöminen lykätty,

Riista suksin suistettuna,

Saatu synkistä saloista;

Vielä keihäs toinen keino,

entinen elatus neuvo,

Jolla survottu susia,

Sydämen kautta syöstettynä,

Rinnat karhuilta rikottu,

Kohtu auki kontioilta;

Ajamalla ahmat saivat,

Revot pyytivät rioilla,

Saukot loukuilla luhosit,

Litskuilla lihavat viljat;

Vielä valta vanhempamme,

Entiset esiisämme,

Ruutin hongasta kuverti,

Lautat pölkyistä rakenti,

Niillä laskit lammikoilla,

Jorotit jokivesillä,

Otit ongella kaloja,

Veen koiria kokosit,

Elit niillä einehillä,

Iän viettivät ilolla,

Vaikk’ ei maata muokaunehet,

Eikä suota kuokkinehet

Aatroja asettanehet,

Kyhännehet kyntämähän;

Ei silloin elosta tietty,

Eikä vehnäistä valittu,

Oli vehnä vehka suolla,

Petäjässä lesty leipä,

Huuhmaressa survottihin,

Petkelellä pieksettihin.

Vaan kuin nyt nykyinen kansa,

Kansa nuori kasvavainen,

Rukihinsa lesteävi,

Monet kerrat myllyttävi,

Vehnät kaukoa vetävi,

Sieklan kanssa sihtoavi,

Kuin he ruualle rupevat,

Asetakset atrialle,

Kohta suu sopelle käypi,

Sekä kulkku kurnahtavi,

Kun ei voine’ voita saaha’,

Sipaista sian lihoa,

Tuua’ Oulusta olutta,

Viipurista viinilöitä;

Nämä kulkun kurnutukset,

Herrasherkuissa elännät,

Pannunna pajattamahan,

Hullun kansan huutamahan,

Monen velkahan vetännä,

Tuonut alle tuomioihen,

Joista ruunun ryöstömiehet

Monen hullun huonehessa

Kalut kaikki kirjoittanut,

Antanut vasaran alle.

Antti Puhakka.

Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 24. elokuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 22.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.