Eron hetkellä. *)

Kirjoittanut Juho Laine


Eron taas hetken veikkoset
       Näemme joutuvan,
Tunnemme oudot tuntehet
       Syömissä liikkuvan.
              Ah kallis on
              Hetki eron!
Se kaipauksen katkeran
Tuottaa jokaisen rintahan.
Huolenpa mielihin tois
       Liianki haikean,
Enää jos veikkoja ei vois’
       Toivoa tapaavan;
              Mut voimilla
              Me uusilla
Taas hetken päästä kohtaamme
Riemulla toinen toistamme.
Vaan monta ai’aks’ enemmäks’
       Veikkoa erkanee,
Sepä se käyki ikäväks’,
       Läylemmäks’ laukenee.
              Ah käyvät pois
              Ne, joista ois’
Enimmän ollut hoivaa,
Hupaa, tukea, turvaa!
Vaan aina armautenne
       Mielissä säilyvi,
Muistossa veikkoutenne
       Kalliissa pysyvi.
              Ah onnetar,
              Taivahatar,
Ohjatkoon tienne onnelaan!
Se hartain toivomme on vaan.
Hyvästi armaat ystävät,
       Hyvästi veikkoset!
Toisilleen totta sykkävät
       Veljien sydämet.
              Valoksi vaan
              Jos Suomenmaan
Vähänki tehdä voisimme,
Niin oivat veikot oisimme.

[Juho] Laine.

*) Lausuttu oppilaskokouksessa 8 p. Kesäk. 1878.


Lähde: Päijänne 21.6.1878.