Ero maailmasta

Ero maailmasta. Kirjoittanut Walther von der Vogelweide

Walther:

Nyt, rouva Maailma, en velkaa

ma ole enää isännälle,

te kanssaan laskut tarkastelkaa:

kaikk’ olen hyvittänyt hälle.

Ket’ auttoi hän, silt’ ilo meni.

Mä ennen juutalaistakin kuin häntä etsin avukseni.

Hän vait’ on aikaa kotvasen,

mut sitten lunnaan kiristää, kun maksaa ei voi poloinen.

Maailma:

Oot suotta, Walther, vihoissas,

ja turhaan pois sa aiotkin.

Mult’ aina saithan kunnias,

sun tahtos aina tyydytin,

kun jotain pyysit itsellesi.

Ja surin vain, kuin puoleeni niin harvoin käännyit pyyntöinesi.

Sä mieles malta, hyvinhän

tääll’ elät, vaan jos jätät mun, saat syömen ikisynkän.

Walther:

Aik’ on jo, Rouva, vieroittua

mun imemästä rintojas.

Sun lempes katse petti mua,

niin armas mulle, autuas.

Kun silmästä näin silmään sinut:

ihana olit, konsanaan en kauneuttas halveksinut.

Mut kun näin sinut takaapäin,

ma kauhistuin, ja iäksi sun moittijakses vihdoin jäin.

Maailma:

Siis sulle tahtos jättäen

tok’ yhden pyynnön tehdä saan:

mont’ ilon päivää muistellen

mua palaa joskus katsomaan,

kun ikävystyy sydämes.

Walther:

Sen ilomielin tekisin, jos voisin pelolt’ ansojes,

monihan niihin sortuikin.

Hyv’ yötä, rouva Maailma! Mä etsin ensi kievarin.

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.