Ero (Lindahl)
Ero. Kirjoittanut Emil Lindahl |
- Kun kuljin ma kanssasi kahden
- kotipolkua laahustain,
- näin outoa läikyssä lahden,
- oli outoa rinnassain.
- Meitä seurasi puistikon tiellä,
- kuin kuoleman hiljaisuus,
- sitoi kummankin mieliä siellä
- jokin kaamea katkeruus.
- Oli vierasta välille tullut,
- tuon aavisti molemmat;
- vielä äsken niin onnesta hullut –
- missä illat ne rattoisat?
- Minä tunsin syyttävän soiman,
- olin kaikkeen ma syyllinen,
- sulle ilmaista saisinpa voiman,
- ehkä antaisit anteeks sen.
- Kuin halvattu seisahdin tiellä,
- vaan ei ääntynyt huulet, ei,
- vielä kauan ma katselin siellä,
- kun polkusi käänne sun vei.
- Rajut tuhahti kyynelvirrat,
- taas yksin ma olla sain,
- sieltä helkähti surujen pirrat
- minun lempimälehdostain!
Lähde: Lindahl, Emil 1919: Työ ja laulu. Suomen sos-dem. nuorisoliiton toimikunta, Helsinki.