Eri osat.

Kirjoittanut Kössi Kaatra


Hyvä on olla onnellinen,
jumalien juhlavieras,
kaitsettava Kaikkivallan,
Luojan lapsi, Herran hellä,
kun on sydän synninarka,
povi puhdas ja korea,
eik’ ole tuntoa tuhottu,
veri ei vikoa saanut
kohdussa emonsa eikä
isonsa veren väessä.
Tuo voi olla onnellinen,
autuas ikänsä kaiken,
kuolla viimein kunnollisna
helmahan hyvän Jumalan.
Toist’ on olla onnetonna,
rauhatonna, riemutonna,
lieska polttava povessa,
tunnossa tukala tuska,
ohimoissa outo vaiva,
aina silmissä samerrus,
voimatonna voimiltansa,
väeltä ylen vähäinen,
kun on Luojan hylkylapsi,
Herran hyljätty inehmo,
ollut aina syntymästä
taikka ehkä ennemminkin.
Tälle on elämä tuska,
orja-ies ja itku, vaiva;
eikä hän lepoa löydä,
ei sinä ilmoisna ikänä
elon pellon pientarilla,
elossa ajallisessa.
Yks on täällä tuskan tuttu,
murjoma murehen mustan,
toinen ehkä onnellinen,
taivahan hyvä hedelmä.


Lähde: Lindström, Kössi 1904: Elämästä: runoja. Tampere.