Ergo bibamus

Ergo bibamus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe

Täss’ seura on koolla, sen tarkoitus kait

ylistettävä: ergo bibamus!

Lasit kaikuvat vain, sana suussa on vait,

siks ystävät: ergo bibamus!

Sana yks toki on, sana mainio tää,

joka kaikkehen käy, joka kaikille jää,

kemun’ keskeltä soi sana seppelepää,

sana autuas: ergo bibamus!

Olin nähnyt ma ystävän armastetun,

niin aattelin: ergo bibamus!

Tuli luokseni hän, jopa jätti hän mun,

oli lohdutus mulla: bibamus!

Ja jos joku teillekin suutelon suo,

ja jos joku poistuvi, ken tuli luo,

niin siks kuni paremman tiedätte, tuo

paras lohtu on: ergo bibamus!

Minut kohtalo teistä nyt kauaksi vie,

siks ystävät: ergo bibamus!

Kevyt kassani on, kevyt laukkuni lie,

siks kaksinpa kerroin: bibamus!

Ja vaikk’ ikävyyksiä tulvisi ties,

saa lainaksi ain ilomielinen mies,

on liedolle ain joku lämpöinen lies,

siks ystävät: ergo bibamus!

Mitä päivästä tästä ois lausuminen?

Ma tuumisin: ergo bibamus!

Erikoinen kun kerran on laatukin sen,

siks ain eri kerrat: bibamus!

Ulos uksesta, nähkää, se riemumme vie

jo haihtuvi huntu, on taivohon tie,

kuva kangastuu, jumalainen se lie,

me laulamme: ergo bibamus!

Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.