Erakon tuska
Erakon tuska Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen |
- Oi taivaan tähdet armiaat ja ainoat ystävät,
- te yksin tiedätte, näitte sen,
- miten monta jo luvutonta kertaa
- loi silmänsä teihin ihminen,
- kun tuskalla ollut ei vertaa.
- Kun erämaihin mykkä on mennyt murheineen,
- kun kivet huutavat hätää vaeltajan,
- kun rutto kaivossa on yksin asuneen,
- kun kädet hakatut ovat ammentajan,
- kun liesi hyytyy,
- ole tulta ei toista,
- ja vaikka vähääkin vähempään tyytyy,
- ei rinnasta polttoa vähän, ei paljon poista...
- Kun kaikki mätäni, min piti itää.
- Ja kaukana kauniissa kylissä
- sinun askeltes verilampi-jälkiä
- paha yksin käy, puhetta pitää.
Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.