Erämaan opetus

Erämaan opetus. Kirjoittanut Juhani Siljo

Hyvin opetti mua

kivet, puut ja kannot:

– Tule terveeksi täällä,

jätä heikkojen saaliiksi

elon sylinannot!

Hyvin opetti mua

suur’ erämaa:

– Elon autuus on sun:

sitä katsoa saat, et koskea saa!

Tulin terveeksi siellä

ja ihmisiin

tulen taas, erämaasta

suurkaupunkiin.

Elon autuutta katson:

se onhan mun –,

näen uhkeat, muhkeat

maailmannaiset,

ilot, ihmistaidot

näen kaikkinaiset,

mua läikät lyö

elon aaltoilun.

Ja ma noudatan oppia

terveellistä

ja vailla kaunaa

suon muiden noppia

elon marjat, ne mistä

he löytää vain.

Oi erämaa!

Sua kuollessain

mun sieluni autuus kumartaa:

oli mulle oppisi

terveellinen,

– hyvin elämä kuontui,

hyvin kuoleminen,

mun ruumiini tervennä

kuololle säilyi,

mun sieluni peilissä

elo kirkkaana päilyi.

Oi erämaa!

Sinun lihaas oon, sinun vertas vain,

sinun ylvään autuutes ma sain,

– ja ma katsoa saan, mit’ en koskea saa!

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.