Erämaa kutsuu...

Erämaa kutsuu... Kirjoittanut Eero Eerola

Paan hurmaa, Paan pyytää jo huilunsa soitolla,

liki liukuvi juuri ja kohta on loitolla.

Maa siunaa ja siittää pyhän henkensä voimalla,

maa painaa voi myös raskaalla soimalla.

– Tule, uupunut sielu, hae tukesi ja turvasi,

tule, jällehen nouse, ne sun maahan jos survasi.

Kas erämaahan eksyy, mut eespäin myös eestyvi,

kenet Paan kerran siunaa, sen elonpolku seestyvi.

Sen kulku ei ole vain elon tanssitaivalta,

saa kruununsa pyhän se luomisilon vaivalta.

Siin’ alkuvoima värjyy, luo ilon ikitaikoja,

sielu palaa pyörryttävän sydänpäivän aikoja,

jolloin vain Luojan ääni kuuluu ihmislapselle,

jolloin lapsen usko uus’ on tullut harmaahapselle...

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.